Gillian nielaisi huulilleen tulvivat sanat. Hän tunsi, kuinka vaarallista oli puhua harkitsematta, kuinka vaarallinen koko tilanne oli. Heidän vastaisen elämänsä perustus tuntui olevan hänen vastauksensa varassa, sen jatkuminen riippuvan ohuessa langassa, joka oli vaarallisesti pingoittunut ja uhkasi joka hetki katketa. Häntä peloitti jouduttaa ratkaisevaa käännekohtaa, jonka hän oli kauan tajunnut lähestyvän ja joka nyt näytti olevan melkein käsillä. Varomaton sana, jopa äänen painostuskin saattaisi aiheuttaa häntä hirvittävän mullistuksen.
Hän koetti voittaa aikaa ja rukoili, että hänelle annettaisiin mielijohde ohjaamaan häntä. Odottava teepöytä soi hänelle hetkisen aikaa.
Koneellisesti hän täytti kupit ja leikkasi leipää tahallisen kankeasti aivojensa työskennellessä kuumeisesti.
Barryn tuska painoi häntä raskaammin kuin hänen omansa
Kun hän nyt luuli varmasti tietävänsä, mikä oli kannustanut Barryä menemään avioliittoon hänen kanssaan, piti hän miehen äskeistä purkausta vain uutena ritarillisena yrityksenä, jolla hän koetti salata avioliiton todellista vaikutinta. Barry oli tahallaan koettanut saattaa itsensä väärään valoon ja kun hän sen ymmärsi, täytti hänen mielensä kiihkeä kiitollisuus.
Hänen rakkautensa pyrki kuuluvasti julki. Kunpa hän vain voisi puhua! Kunpa hän vain voisi rikkoa häntä sitovat kahleet, ilmaista kaikki, mitä hänen sydämellään oli, panna elävän rakkautensa mittelemään voimiansa sitä kuolleen entisyyden aavetta vastaan, joka oli riistänyt Barryltä koko elämän riemun! Mutta hän ei voinut puhua. Hänen suunsa sulki ylpeys ja sitä tuki se tunne, ettei hän saanut lisätä Barryn ennestäänkin raskasta taakkaa vastenmielisen rakkauden tuottamalla harmilla.
Mutta jotakin hänen täytyi lausua ja tehdä se, ennenkuin toinen huomaisi hänen empivän, mikä saattaisi tehdä hänen sanansa ihan arvottomiksi. Vain siten, ettei hän pitäisi miehen äskeisiä sanoja kovin suurimerkityksisinä, voisi hän tarttua keskustelun vaaralliseen juoneen ja ohjata sen turvallisemmalle tolalle.
Hän istuutui verkkaisesti ja järjesteli yksinkertaista tarjotinta silmäänpistävän huolellisesti.
»Et sinä pakottanut minua tulemaan vaimoksesi Barry» virkkoi hän tyynesti. »Tiesin, mitä tein ja millaisia vaikeuksia saattaisi ilmetä. Sinun ei tarvitse syyttää itseäsi mistään. Sinä olet ollut ystävällinen ja huomaavainen joka suhteessa. Olen äärettömän kiitollinen sinulle — ja hyvin tyytyväinen elämääni. Uskothan minua. Vain yhden seikan toivoisin olevan toisin; sanoit, että meidän pitäisi olla ystävyksiä — mutta olet sallinut minun olla ystäväsi vain kauniilla säällä. Etkö voisi sallia minun joskus olla mukanasi ja auttaa sinua vaikeuksissa yhtä hyvin kuin iloissakin? Sinun harrastuksesi ja velvollisuutesi ovat niin laajat» — ehätti hän jatkamaan, jottei Barry luulisi hänen tähtäävän syvällisempiin, likeisemmin mieskohtaisiin huoliin — »ja enhän voi olla tietämättä, että niissä sattuu vaikeuksia. Jos vain sallisit minun ottaa niistä osani —» Hän katsahti vihdoinkin miehen synkästi tuijottaviin silmiin, ja hänen katseeseensa hiipi heikko vetoomuksen ilme. »En enää, Barry, ole lapsi, jolle on näytettävä ainoastaan elämän aurinkoista puolta.»
Miehen kasvoille välähti sanoinkuvaamaton ilme, joka muutti niitä ihmeellisesti.