Hiljaa liikkuvat arabialaiset palvelijat olivat poistuneet, ja vain Gaston oli jäänyt jälelle, tarjoillen kahvia, joka oli valmistettu nuotiolla teltan ulkopuolella.
Keskustelu oli hetkiseksi katkennut.
Äänettömyyden lopetti sheikin ääni, herättäen Caryllin aatoksistaan, joihin hän oli vaipunut.
»Menetkö pohjoiseen vaiko etelään lähtiessäsi luotamme, Raoul, vai aiotko palata suoraan Ranskaan?»
Kului minuutti tai pari, ennenkuin Saint Hubert vastasi. Hänen katseensa oli haaveksivasti suunnattu lautaseen, ja hän järjesteli pientä kasaa taatelin sydämiä hopeisen hedelmäveitsensä kärjellä.
»En aio palata Ranskaan», sanoi hän vihdoin, »vaan lähteä Marokkoon.»
Hänen vastauksensa kuulosti omituisen arvelevalta, ja hänen äänessänsä oli synkkyyden häive, minkä vuoksi sheikki nopeasti katsahti häneen.
»Onko sinulla joku määrätty tarkoitus?» tiedusti hän.
Saint Hubert katsoi häneen ja nyökkäsi. »On hyvin määrätty tarkoitus», sanoi hän tyynesti. »Aion mennä etsimään Réné de Chaillesin murhaajaa.»
Dianalta päässyt hiljainen ähkäisy hukkui sheikin syvä-ääniseen huudahdukseen.