»Tuggurtista, madame.»
Hän katsahti mieheen kysyvästi.
»Onko kenraali siis Tuggurtissa?»
»Kyllä, madame.»
Dianan ajatukset lensivät linnoituskaupungissa odottavan pojan luokse.
»Onko siellä levotonta?» tiedusti hän, koettaen pitää ääntänsä rauhallisena.
Gaston kohautti hieman olkapäitänsä. »Muutamia paikallisia mellakoita, madame. Ei mitään, millä olisi tosimerkitystä. Tyytymättömyyttä uuteen verotukseen — ja pieni tuaregien rosvoretki.»
»Tuaregeja niin kaukana — pohjoisessa!» huudahti Diana epäillen.
Gaston kohautti uudelleen olkapäitään osoittaaksensa, ettei hän mieskohtaisesti tahtonut vastata tiedon todenperäisyydestä.
»Niin he väittivät, madame», vastasi hän kuivasti. »Mutta tunteehan madame heidät, he ovat valmiit puhumaan mitä hyvänsä, ces gens-là! Mitä tuaregeihin tulee —» Hän naurahti hiljaa ikäänkuin se ajatus olisi häntä huvittanut. »On yllin kyllin tyytymättömiä, jotka ovat valmiit panemaan jotakin vaaraan joko tuottaaksensa harmia hallitukselle tahi edistääkseen omia pyyteitänsä. Musta verho on joskus hyödyllinen», lisäsi hän merkitsevästi.