Vasta sitten kun Ahmed oli jonkun verran höllentänyt otettansa ja Dianan hapuilevat sormet olivat sujahtaneet hänen leveään hihaansa sekä osuneet hänen kyynärvartensa ympärille kiedotun kääreen poimuihin, joiden merkitys oli epäilemättömän selvä, muuttui vaimon kiihkeä sanatulva äkkiä soperrukseksi, ja hän kalpeni huuliansa myöten.
»Ahmed — oletko haavoittunut?»
Toinen hymyili rauhoittavasti ja työnsi hänet luotansa hyväiltyänsä häntä nopeasti. »Siitä ei kannata olla huolissaan, chérie. Luut eivät ole murtuneet. Se paranee päivässä tai parissa», vakuutti hän keveästi ja kääntyi etsimään savuketta.
»Mutta — miten?» tiedusti vaimo huohottaen ja tarkkasi huolestuneena hänen kaikkia liikkeitänsä. Ahmed kohautti olkapäitään ikäänkuin harmissansa toisen itsepintaisuudesta, viritti savukkeen hitaasti ja imaisi pitkät sauhut, nauttien siitä suuresti kuten ainakin mies, joka ei ole vähään aikaan saanut maistaa hyvää tupakkaa.
»Olin tiukassa paikassa, ja minun oli pujahdettava pakoon. Onneksi he ampuivat kamalan kehnosti», kertoi hän perin lyhyesti.
Ja kokemuksesta Diana tiesi, ettei hän saisi sen enempää kuulla siitä asiasta. Ahmedin tapaista ei ollut puhua itsestänsä eikä liioitella pikku seikkoina pitämiänsä tapauksia.
Diana meni hänen luoksensa leposohvalle, johon hän oli heittäytynyt pitkäkseen, ja laskeutui pieluskasalle hänen viereensä.
»Oletko saanut selville sen, mistä lähdit ottamaan selkoa, monseigneur? Tahdotko kertoa siitä minulle tänä yönä — vai oletko liian väsynyt?» kysyi hän empien, sillä nähdessänsä hänet nyt ensi kerran lampun täydessä valossa hän pani merkille, kuinka lopen uupuneelta hän näytti.
Ahmed kiersi käsivartensa hänen ympärilleen ja veti hänen vaalean päänsä lähemmäksi itseänsä.
»Olen väsynyt», myönsi hän, ja sekin vähäinen tunnustus näytti vaativan häneltä ponnistusta, »niin väsynyt, että luulisin voivani nukkua kokonaisen viikon!» Hän naurahti melkein häpeillen. »Mutta jonkun verran voin kertoa sinulle tänäkin yönä, ainakin siihen mennessä, kunnes Gaston tulee. Hän tuo minulle jotakin syötävää. En ole maistanutkaan ruokaa liki kahteen päivään.» Taaskin hän naurahti, kun Diana huudahti levottomasti, ja otti toisen savukkeen.