Hänestä oli kylliksi, että puoliso oli hänen luonaan ja terveenä ja vahingoittumattomana ainakin toistaiseksi. Ja oli vielä muutakin, mikä piti häntä äänettömänä, sillä aikaa kun mies söi eteensä tuotua, hätäisesti valmistettua aamiaista. Onnestansa huolimatta hän pelkäsi kysymystä, joka välttämättömästi kohdakkoin lausuttaisiin.
Vihdoin Ahmed nousi pöydästä, huoahti tyytyväisenä, tuli hänen luoksensa ja sulki hänet syliinsä tummien silmiensä hehkuessa niiden tutkivasti suuntautuessa hänen silmiinsä.
Ja miehen kuiskaamat sanat nostattivat polttavan punan, joka aallon tavoin levisi hänen hiusmartoonsa saakka. Vapisten hän painoi punehtuneet kasvonsa Ahmedin rintaa vasten ja supatti sekavasti. Mutta huvitettuna naurahtaen hiljaa toinen nosti hänen päätänsä, pakottaen hänet kohtaamaan intohimoisen katseensa.
»Kaikkien näiden vuosien jälkeen — Diane, sinä lapsien lapsi! Etkö vielä ole tottunut minuun, vaimoni?»
Ja uudelleen naurahtaen hän päästi Dianan irti ja kääntyi sammuttamaan lamppuja. Hän hymyili yhäti tullessansa vaimonsa luokse sisähuoneeseen.
»Tarpeetonta lienee minun tiedustaa, minkä tähden tapasin teltan tulvillansa valoa tähän aikaan yöstä! Saanko nöyrästi kysyä, oletko lainkaan ollut vuoteessa, senjälkeen kun minä lähdin luotasi? Ja jos sinun on muutettava päivä yöksi, ma mie, niin minkä tähden et pakota laiskaa poikaasi olemaan seuranasi? Uskallan vaikka vannoa, ettei pojalta ole mennyt monen tunnin uni hukkaan minun tähteni.»
Naisen äänettömyys ja kasvojen ilme karkoittivat hymyn hänen huuliltaan ja manasivat takaisin synkän rypistyksen, joka niin tyyten muutti hänen ilmeensä. Hän viskasi risaisen, vanhan burnusin yltänsä, tehden kiukkuisen liikkeen.
»Missä Poju on, Diana?» sanoi hän lyhyesti, ja hänen kasvonsa kovettuivat hänen odottaessansa vastausta turhaan.
»Vastaa minulle!» Nyt kajahti sama jyrkän käskevä, tyly ääni, jollaista Diana ei ollut kuullut vuosikausiin, ja äkkiä hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä, kun hän ojensi kätensä miestä kohti, tehden pienen vetoavan eleen.
»En tiedä, Ahmed. Jospa sen tietäisin!» valitti hän, ja häneltä pääsi vavahteleva nyyhkytys.