Mitä olivat ne kostontunnit hänelle antaneet?
Hän oli tehnyt sen, mitä oli vannonut tekevänsä — mutta odottamaansa nautintoa ei hänelle oltu suotu. Tyttö oli maksanut uskottomuutensa kyynelillä ja tuskalla — mutta Ahmedin voitonriemu tuntui samanlaiselta kuin tuhkan tomu suussa. Tyydytys, jota hän oli luullut tuntevansa, tuntui kumma kyllä olevan poissa, ja hänen sydäntänsä jäyti kaiveleva kipu, jota hän ei käsittänyt. Huoahtaen puolittain kärsimättömästi, puolittain katkerasti hän kääntyi ja poistui verkalleen.
Viereisen huoneen ilma, jossa leijaili raskasta suitsutuksen tuoksua ja kuihtuneiden kukkien tympeätä lemua, täytti hänet äkkiä inholla.
Sillä hetkellä hän olisi ollut valmis maksamaan paljon voidaksensa pudistaa Tuggurtin tomut jaloistaan ja päästäksensä ratsastamaan aavikon puhtaaseen, virkistävän raikkaaseen ilmaan, jättääksensä taakseen kaikki, mitä hän halusi unohtaa, palataksensa kotiin tuhlaajapoikana ja aloittaa elämän uudellensa alusta.
Mutta hänen tehtävänsä Tuggurtissa oli vasta puolittain suoritettu — ja muutaman askeleen päässä hänestä oli tyttö.
Hän ei voinut, ei tahtonut vielä päästää Jasminia käsistään. Hän kaipasi tyttöä vielä, vaikka vihasikin häntä!
Hänen kasvonsa kovettuivat hänen kumartuessansa ottamaan burnusiansa lattiamatolta, jossa se oli virunut koko yön, ja sitten hän meni etuhuoneeseen.
Oli vielä kovin aikaista, eivätkä palvelijat vielä olleet siistineet pöytää, ja lompakko oli samassa paikassa, johon hän oli sen jättänyt. Otettuansa sen hän lähti avoimelle pihalle ja sieltä talon toisessa kyljessä olevaan huoneistoon, jossa hän oli majaillut edelliseen päivään saakka.
Hänet teki virkeäksi kylpy upeassa posliiniammeessa, joka saattoi ylpeillä kaikista nykyajan mukavuuksista, paitsi välttämättömän tarpeellisesta vedestä, mutta joka edellisenä iltana oli häntä varten täytetty. Ajeltuansa senjälkeen partansa hän istuutui kirjoittamaan muutamia rivejä epäilyttävän lompakon mukaan, jonka hän aikoi lähettää komentajalle. Se olisi nimetön kirje, joka ei sotkisi juttuun ketään, mutta jossa luvattaisiin lisää tietoja. Saatuansa sen valmiiksi ja kiedottuansa kaikki kääröön hän ryhtyi ripeästi valmistelemaan seuraavaa toimenpidettään.
Puolen tunnin kuluttua hiipi repaleinen, likaisen näköinen, paljasjalkainen paimentolainen meluttomasti yhäti nukkuvan talon lävitse pienelle pihalle, josta naulojen tähdittämän portin kautta päästiin kapealle, koukertelevalle kujalle. Se vei suorakulmaisesti leveämmälle kadulle, jolle talon pääovi avautui…