Paheksuen hän kääntyi kreivin puoleen, mutisten moittivasti. Mutta Saint Hubertin silmien ilme ei ollut lainkaan veitikkamainen, ja hänen kasvonsa olivat oudosti pingoittuneet ja kalpeat.
»Eteenpäin. Caryll!» kehoitti hän hiljaa. »Hän on odottanut sinua neljätoista vuotta.»
VI
»Oletko tyytyväinen — tyttäreesi, ma mie?» Sheikin äänessä oli venytetty veitikkamaisen halveksumisen häive, joka pani hänen vaimonsa säpsähtämään. Muutamia minuutteja hän mitään vastaamatta uutterasti harjasi tuuheata, välkkyvää tukkaansa, joka ei enää ollut leikattu poikamaisen lyhyeksi, vaan riippui hänen ympärillänsä kultaisena pilvenä ja verhosi hänen kasvonsa häntä velton tutkivasti tarkkailevilta silmiltä.
Kymmenen minuuttia aikaisemmin oli Ahmed huolettomasti astunut viereisestä pukeutumishuoneesta sisälle hyvin ruokottuna ja tahrattoman puhtaana ja senjälkeen lojunut mukavassa asennossa leposohvalla, varroten Dianaa, joka pukeutui päivällistä varten.
Hänen huulillensa levisi verkalleen hymy, kun minuutit kuluivat eikä
Diana vastannut mitään.
Sijoitettuansa pitkät raajansa mukavammin hän karisti savukkeestansa kiemuran murenevaa tuhkaa ja puhkesi uudelleen puhumaan, venytellen sanojaan vieläkin enemmän kuin äsken.
»Lausuin sinulle kysymyksen, Diane.» Silloin vaimo katsoi häntä silmiin, heilauttaen vaaleat hiuksensa syrjään, tehden nopean, melkein hermostuneen liikkeen.
»Ahmed — sinä et ole kohtuudenmukainen», nuhteli hän.
»Enkö?» Mies naurahti hiljaa. »No niin, sinun on joka tapauksessa myönnettävä, että hän on ainakin — naismainen. Paljoa naismaisempi kuin sinä olit hänen ikäisenään, joka suhteessa», lisäsi hän, naurahtaen toistamiseen kiusoittelevasti.