»Miten kauas minä pitä mennä?»
»Miten korkealla olet nyt?» kysyi Legrand.
»Hirmuisen korkea», vastasi neekeri. »Näke taivas puulatva läpi.»
»Älä huoli taivaasta, vaan kuuntele mitä sanon. Katsele runkoa alaspäin ja laske oksat tältäpuolen. Montako oksaa olet noussut?»
»Yks, kaks, kolme, neljä, viis — minä noussu viis oksa tällä puolen, massa.»
»Nouse siis yhtä oksaa ylemmäksi.»
Kotvan kuluttua kuului ääni uudelleen antaen tiedoksi, että oli päästy seitsemännelle oksalle.
»Nyt, Jup», huusi Legrand ilmeisesti hyvin kiihoittuneena, »sinun on kiivettävä oksaa pilkin niin kauaksi kuin pääset. Jos näet jotakin outoa, niin ilmoita.»
Tällä hetkellä olivat kaikki arveluni ystävä parkani sairaudesta hävinneet. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pitää häntä mielipuolena, ja varsin huolissani jo mietiskelin, miten saisin hänet viedyksi takaisin kotiin. Tuumiessani mitä olisi paras tehdä, kuului Jupiterin ääni uudelleen.
»Pelkä mennä kovin kauas tämä oksa pitkin — se ole ihan laho oksa koko matka.»