»Sanoitko, että se on laho oksa, Jupiter», huusi Legrand vapisevalla äänellä.
»Juu, massa, kuiva kuin kynnys — ihan kuiva — ihan kuiva — ihan kuollut.»
»Taivaan nimessä — mitä minä nyt teen?» kysyi Legrand ilmeisesti aivan ymmällään.
»Teet!» sanoin minä iloisena, kun sain tilaisuuden sanoa sanan minäkin. »Tietysti mennään kotiin ja ruvetaan nukkumaan. Lähde pois ja ole järkevä. Tulee jo myöhä ja sitäpaitsi muista lupauksesi.»
»Jupiter», huusi hän välittämättä minusta lainkaan. »Kuuletko?»
»Juu, massa Will, kuulla vallan hyvin.»
»Koettele sitten oksaa veitselläsi ja ota selville, onko se hyvin laho.»
»Se ole ihan tarpeeks laho, massa», vastasi neekeri hetken kuluttua, »mutta vois se olla enemmänkin laho. Ehkä minä voisi uskaltaa mennä oksa pitkin yksin.»
»Yksin! — mitä sillä tarkoitat?»
»Minä tarkoitta lutikka. Tämä ole hirveän raskas lutikka. Jos minä pudotta se ensin alas, niin kyllä oksa sitten kestää yks neekeri.»