»Kertoessanne näyn kukkuloilta olette aivan tarkasti kuvannut intialaisen kaupungin Benaresin, joka on pyhän virran rannalla. Metelit, taistelut ja verilöylyt olivat todellisia tapahtumia Cheyte Singin kapinan aikana, joka syntyi vuonna 1780 ja jonka aikana Hastings joutui suureen hengenvaaraan. Mies, joka pakeni turbaaneista sidotun köyden avulla, oli Cheyte Sing itse. Kioskiin vetäytynyt joukko oli alkuasukassotilaita ja englantilaisia upseereja, joita komensi Hastings. Minä kuuluin tähän joukkoon ja tein kaikkeni estääkseni hätäisestä ja kohtalokkaasta hyökkäyksestä sitä upseeria, joka kaatui kujalle bengalilaisen myrkytetystä nuolesta. Tämä upseeri on rakkain ystäväni. Hän oli Oldeb. Huomaatte tästä käsikirjoituksesta» (tohtori veti esiin muistikirjan, jonka monet sivut olivat ilmeisesti vasta-kirjoitetut) »että juuri samaan aikaan kuin te olitte näkevinänne nuo tapahtumat vuoristossa, minä kuvasin niitä täällä kotona.»
Noin viikon kuluttua tästä keskustelusta näkyi eräässä Charlottesvillen lehdessä seuraava uutinen:
»Meillä on surullinen velvollisuus ilmoittaa, että äskettäin kuoli herra Augustus Bedlo, herrasmies, jonka rakastettavat ominaisuudet ja monet avut ovat jo kauan tehneet hänet pidetyksi Charlottesvillen asukkaitten keskuudessa.
»Herra B. on muutamien viime vuosien aikana potenut hermosärkyä, joka usein on uhannut käydä tuhoatuottavaksi; mutta sitä voi pitää vain välillisenä syynä hänen kuolemaansa. Läheisin syy oli erittäin omituinen. Eräällä retkeilyllä Rosovuorilla muutama päivä sitten hän hiukan vilustui ja sai kuumeen, jota seurasi ankara veren pakkautuminen päähän. Lievittääkseen tätä tohtori Templeton turvautui paikalliseen suoneniskuun. Iilimatoja asetettiin ohimoihin. Kauhistuttavan lyhyessä ajassa potilas kuoli, ja silloin kävi selville, että astiaan, jossa iilimatoja säilytettiin, oli vahingossa tullut eräs noita myrkyllisiä juotikkaita, joita silloin tällöin tavataan ympäristön lammikoissa. Tämä eläin oli imeytynyt erääseen oikean ohimon pikkuvaltimoon. Sen läheinen yhdennäköisyys lääketieteellisen iilimadon kanssa aiheutti, ettei erehdystä havaittu, ennen kuin jo oli liian myöhäistä.
»Huom! — Charlottesvillen myrkyllisen juotikkaan erottaa lääketieteellisestä iilimadosta sen musta väri ja etenkin sen kiemurtelut tai matomaiset liikkeet, jotka hyvin läheisesti muistuttavat käärmeen liikkeitä.»
Puhelin mainitun lehden toimittajan kanssa tästä merkillisestä tapaturmasta ja tulin kysyneeksi, miten oli sattunut, että vainajan nimi oli kirjoitettu Bedloksi.
»Otaksun», sanoin minä, »että teillä on perusteita tähän kirjoitustapaan, mutta olen aina luullut, että nimen lopussa on e.»
»Perusteita? Ei», vastasi hän. »Se on pelkkä painovirhe. Siinä on e lopussa kaikkialla koko maailmassa, enkä ikinä ole kuullutkaan, että se kirjoitettaisiin muulla tavalla.»
»Silloin», mutisin minä kääntyessäni tieheni, »silloin tosiaankin totuus sattuu olemaan omituisempi kuin mikään romaani — sillä Bedlo ilman e:tä, mitä se on muuta kuin Oldeb nurinpäin? Ja tämä mies sanoo, että se on painovirhe.»