»Havaitsimme, herraseni», sanoi hän huoahtaen, »aivan välttämättömäksi palata vanhoihin menettelytapoihin. Rauhoittamissysteemin vaarallisuus on aina ollut ilmeinen, ja sen etuja on paljon yliarvioitu. Uskon, herraseni, että tässä talossa on kokeiltu tarpeeksi, jos missään. Me teimme kaiken minkä ihmisjärki saattoi keksiä. Olen pahoillani, ettette voinut käväistä luonamme aikaisemmin, jolloin olisitte itse voinut päätellä. Mutta otaksun, että olette tutustunut rauhoitusmenetelmään — yksityiskohdittain.»
»En aivan. Olen kuullut siitä vain muilta henkilöiltä — enimmäkseen kolmannen tai neljännen käden tietoja.»
»Tietäkää siis, että tämä systeemi yleensä sopii niille potilaille, jotka ovat menagés — eriskummallisia. Me emme vastustaneet ainoatakaan kuvitelmaa, mikä juolahti hullun aivoihin. Päinvastoin, emme niitä ainoastaan sietäneet, vaan vieläpä rohkaisimmekin; ja useat pysyväisistä parannuksistamme saatiin sillä tavalla. Ei ole olemassa todistelutapaa, joka koskisi mielipuolen heikkoon järkeen niinkuin reductio ad absurdum. Meillä on esimerkiksi ollut ihmisiä, jotka ovat kuvitelleet itseään kananpojiksi. Parannuskeino oli, että itsepintaisesti pidettiin tätä kuvitelmaa tosiasiana — potilas ei käsitä sitä tarpeeksi selvästi tosiasiaksi, jos häntä sen vuoksi syytetään järjettömyydestä — ja siis viikon ajan häneltä kiellettiin kaikki muu ruoka kuin se mitä käytetään, kananpojalle. Tällä tavoin pieni jyvä ja hiukan hiekkaa tekivät suoranaisia ihmeitä.»
»Mutta oliko tällainen parannuskeino ainoa?»
»Ei lainkaan. Luotimme paljon yksinkertaisiin huvituksiin, sellaisiin kuin musiikki, tanssi, ruumiinharjoitukset yleensä, kortinpeluu, määrätynlaiset kirjat ja niin poispäin. Me pyrimme kohtelemaan jokaista yksilöllisesti aivan kuin jonkin tavallisen ruumiillisen sairauden uhrina; ja sanaa 'mielisairaus' ei mainittu milloinkaan. Tärkeä kohta oli järjestää jokainen mielipuoli vartioimaan kaikkien muiden tekoja. Tämä tällainen luottaminen hullun ymmärrykseen on hänen auttamistaan sekä ruumiillisesti että sielullisesti. Sillä tavoin me saatoimme huomattavasti vähentää vartijoita.»
»Eikä teillä ollut minkäänlaisia rangaistuksia?»
»Ei minkäänlaisia.»
»Ettekö te milloinkaan sulkeneet potilaitanne koppiin?»
»Kyllä silloin tällöin, kun jonkun mielisairaus kypsyi kohtaukseksi tai äkisti muuttui raivoksi, me veimme hänet salaiseen koppiin, ettei hänen sairautensa tarttuisi toisiin. Ja pidimme siellä, kunnes saatoimme lähettää hänet takaisin ystäviensä luokse, sillä raivohullujen kanssa meillä ei ole mitään tekemistä. Tavallisesti heidät siirrettiin yleisiin sairaaloihin.»
»Ja nyt te olette muuttaneet kaiken tämän — ja pidätte muutosta parempana?»