»Ei, massa, ei maksa vaiva suuttu — massa Will ei sano mitä — mut miks hän kulkee ympäri näin, pää alhalla ja hartiat ylhällä ja yhtä valkonen kuin hanhi? Ja sitten hän koko aika pitä kädessä pilli…»
»Pitää mitä, Jupiter?»
»Hän pitä pilli, jossa ole kuviot — ei ikinä minä nähnyt niin kummalliset kuvat. Uskoka pois, minä aivan rupe pelkä. Minä ole koko aika pitä häne silmällä. Toissapäivä hän pääse livistämään ennen auringonnousu ja ole poissa koko se siunattu päivä. Minä piti iso keppi valmiina antaa hänelle pirun hyvä selkäsauna, kun hän pala — mutta minä ole sellaine hölmö, ettei minä henno kumminka piestä häntä — hän näyttä niin surkealta.»
»Mitä? — jaha — vai niin, loppujen lopuksi minusta tuntuu parhaalta, ettet ole liian ankara sille poika paralle — älä pieksä häntä, Jupiter — ei hän sitä oikein kestä — mutta etkö ollenkaan aavista, mikä on aiheuttanut tämän sairauden tai muutoksen hänen tilassaan? Onko jotakin tapahtunut sitten viimenäkemän?»
»Ei, massa, ei mitään ikävää sen jälkeen — minä luulla se olla ennen — se oli juuri päivää ennen te oli siellä.»
»Kuinka niin? Mitä sinä tarkoitat?»
»Joo, massa, minä meina lutikka — sitä minä meina.»
»Mikä ihme?»
»Se lutikka — minä ole aivan vissi, että se kultalutikka ole purra massa Willin päähän.»
»Ja mitä syitä sinulla on sellaista kuvitella, Jupiter?»