Miksi et ole käynyt pitkään aikaan? Toivon ettet ole ollut kyllin tyhmä suuttuaksesi mistään minun pienestä puuskauksestani; mutta ei, se ei ole luultavaa.
Sitten viimenäkemän olen saanut aihetta huolestumiseen. Minulla on jotakin kerrottavaa sinulle, vaikka tuskin tiedän miten sitä kertoa, vai kertoako lainkaan.
En ole voinut oikein hyvin näinä viime päivinä, ja vanha Jup-parka ikävystyttää minut melkein sietämättömiin hyvää tarkoittavalla huolenpidollaan. Mahdatko uskoa: hän on tehnyt pari päivää sitten valtavan kepin rangaistakseen minua, kun livistän hänen käsistään ja kulutan päivät yksinäni manteren kukkuloilla. Tosiaankin uskon, että vain riutunut ulkonäköni säästi minulta pieksiäiset.
En ole lainkaan lisännyt kokoelmaani sitten viimenäkemän.
Jos mitenkään voit, niin lähde Jupiterin mukaan. Tule pois! Haluaisin nähdä sinut tänä iltana hyvin tärkeitten asioiden vuoksi. Vakuutan, että ne ovat äärimmäisen tärkeitä.
Harras ystäväsi
William Legrand.»
Tämän kirjeen sävyssä oli jotakin, mikä minua kovasti huolestutti. Koko kirjoitustapa erosi kokonaan Legrandin entisestä. Mitähän hän mahtoi uneksia? Mikähän uusi päähänpisto askaroitti hänen kiihtyneitä aivojaan? Mitähän »äärimmäisen tärkeitä asioita» hänellä saattoi olla neuvoteltavana? Jupiterin selitys hänen tilastaan ei ennustanut hyvää. Pelkäsin, että yhtämittaiset onnettomuudet olivat lopulta hämmentäneet ystäväni järjen. Hetkeäkään epäröimättä valmistauduin sentähden seuraamaan neekeriä.
Saavuttuamme laivalaiturille näin viikatteen ja kolme lapiota, kaikki nähtävästi uusia, sen veneen pohjalla, jolla meidän piti mennä salmen yli.
»Mitä tämä kaikki tarkoittaa, Jup?» kysyin minä.