Se, että tämä loistava kaksintaistelu tapahtui himmeässä kellariholvissa ilman ainoatakaan asiantuntevaa näkijää, on minusta aina tuntunut melkein koko maailmaa kohdanneelta vahingolta — ainakin barsoomilaisten näkökannalta katsoen, sillä siellä sekä yksilöt että kansat ja rodut pitävät verileikkiä kaikkein tärkeimpänä asiana.
Minä koetin otellessamme päästä käsiksi vipuun, Solan estää minua siitä, ja vaikkakin olimme vajaan metrin päässä siitä, niin ensimmäisten viiden minuutin kuluessa en voinut lyhentää välimatkaa sentimetrilläkään eikä hän liioin pakottaa minua vähääkään takaisinpäin.
Tiesin, että jos minun oli mieli kääntää se ajoissa pelastaakseni lähenevän laivaston, minun oli se tehtävä lähimpinä sekunteina, ja senvuoksi turvauduin vanhaan syöksytaktiikkaani. Mutta Solan kesti kaiken syöksyni horjumattomana kuin muuri.
Olin itse asiassa ponnistellessani vähällä syöstä itseni hänen miekkansa kärkeen. Mutta oikeus oli minun puolellani ja luulen, että se tekee toiminnan varmemmaksi kuin muutoin, jos tietäisi taistelevansa väärän ja huonon asian puolesta.
Minulta ei ainakaan puuttunut luottamusta, ja kun uudelleen tein hyökkäyksen, tällä kertaa tähdäten pistoni Solan kupeeseen, olin varma, että hänen oli pakko kääntyä torjuakseen uudelta taholta uhkaavat iskuni. Ja hän kääntyikin, joten nyt miekkailimme kyllin haluamaani päämäärää kohti — iso vipu oli oikealla puolellani käteni ulottuvissa.
Rintani paljastaminen hetkiseksikään oli pikaisen kuoleman uhittelemista, mutta minulla ei ollut muuta keinoa kuin uskaltaa se. Sillä siten kenties saisin nopeasti kiitävän apulaivaston pelastetuksi. Ja niinpä minä huolimatta uhkaavasta miekan pistosta annoin säiläni kärjellä äkkiä piston vanhalle vivulle, niin että se heilahti pois paikaltaan.
Solan hämmästyi ja säikähti niin, ettei hän täydentänyt pistoaan. Sensijaan hän pyörähti vipua kohti päästäen äänekkään parkaisun — viimeisensä, sillä ennenkuin hänen ojennettu kätensä kosketti vipua, oli miekkani kärki lävistänyt hänen sydämensä.
NELJÄSTOISTA LUKU
Ratkaisu
Mutta Solanin viimeinen äänekäs huudahdus ei ollut tehoton, sillä hetkisen kuluttua syöksähti huoneeseen kymmenkunta vartiosotilasta. Tällä välin olin kuitenkin jo ennättänyt vääntää ja rikkoa ison vivun niin, ettei sillä voitu uudelleen ohjata voimakasta virtaa valtavaan tuhoisaan magneettitorniin.