Kun vartiosotilaat äkkiä saapuivat huoneeseen, oli minun pakko koettaa piiloutua ensimmäiseen tielleni osuvaan käytävään. Se ei harmikseni sattunut olemaan sama, jonka jo ennestään tunsin, vaan eräs toinen, edellisestä vasemmalle.
Viholliseni olivat varmaankin joko kuulleet tai arvanneet, minne päin olin lähtenyt, sillä ehdittyäni vain vähän matkaa kuului takaapäin perästäni tulevia ääniä. En ollenkaan halunnut pysähtyä taistelemaan näiden miesten kanssa, sillä tällä hetkellä saisin Kadabran kaupungissa otella yllin kyllin, ja toisaalla saattaisi taistelustani olla itselleni ja asialleni paljoa enemmän hyötyä kuin tarpeettomasta surmaamisesta syvällä palatsin alla.
Mutta takaa-ajajat olivat kintereilläni, ja kun en ensinkään tuntenut tietä, niin minulle pian selvisi, että he saavuttaisivat minut, jollen onnistuisi pujahtamaan johonkin piiloon, kunnes he olisivat menneet ohitseni. Senjälkeen voisin sitten joko palata samaa tietä takaisin torniin tai pääsisin mahdollisesti jollakin tavoin kaupungille.
Vipukammiosta alkaen käytävä oli kohonnut tuntuvasti, mutta se jatkui tasaisena ja valoisana mutkittelematta silmänkantamiin. Heti kun takaa-ajajani saapuisivat tälle suoralle kohdalle, näkisivät he minut selvästi ja minun olisi mahdotonta huomaamatta livahtaa käytävästä.
Jonkun matkan päässä oli käytävän kahden puolen useita ovia, ja kun ne olivat minusta kaikki samanlaisia, pujahdin sisään ensimmäisestä. Ovi avautui pieneen loistavasti kalustettuun kamariin, joka ilmeisesti oli jonkun viraston odotushuone tai palatsin vastaanottohuone.
Vastaisella seinällä oli raskaiden verhojen peittämä ovi, jonka takaa kuului puheen sorinaa. Menin heti lattian poikki, raotin verhoja ja tähystin avarampaan huoneeseen.
Siellä oli viitisenkymmentä upeasti puettua hoviylimystä käsittävä seurue, seisoen valtaistuimen edessä, jolla istui Salensus Oll. Jeddakien jeddak puhui parhaillaan.
"Määrähetki on käsissä", hän selitti juuri saapuessani, "ja vaikkakin Okarin viholliset ovat kaupungin porttien sisällä, niin mikään ei saa estää Salensus Ollin tahtoa täyttymästä. Suurista juhlamenoista on meidän pakko luopua, ettei ainoankaan miehen tarvitsisi poistua paikaltaan suojavarustuksilta, lukuun ottamatta niitä viittäkymmentä, joiden on vanhan tavan mukaan oltava todistamassa, kun Okarille nimitetään uusi kuningatar.
"— Koko toimitus suoritetaan lyhyessä tuokiossa, ja sitten palaamme taisteluun, nykyisen Heliumin prinsessan jäädessä kuningattaren torniin katselemaan entisten maanmiestensä tuhoa ja puolisonsa mahtia."
Sitten hän kääntyi erään hovimiehen puoleen ja lausui tälle hiljaa jonkun määräyksen.