— "Kun he", hän jatkoi kohottaen peukaloaan palatsin yläosia kohti, "löytävät teidät, niin he tajuavat, että keltaisten miesten kosto tulee vihollisille kalliiksi. Valmistaudu kuolemaan, John Carter, mutta että viimeinen hetkesi olisi sitäkin karvaampi, niin tiedä, että kenties muutan mieltäni enkä annakaan prinsessasi osaksi vapauttavaa kuolemaa, kenties varaan hänet ylimysteni leikkikaluksi!"
Seisoin koneiden peittämän seinän vieressä Dejah Thorisin rinnalla. Sotilaiden lähestyessä meitä miekat paljaina hän katsahti minuun ihmeissään, sillä säiläni riippui yhä tupessaan kupeellani ja hymy väikkyi huulillani.
Myöskin keltaiset ylimykset ällistyivät, ja kun yhä seisoin hievahtamatta paikallani, he alkoivat empiä peläten jotakin juonta. Mutta heidän johtajansa yllytti heitä kimppuuni. Kun he olivat saapuneet melkein miekan ulottuville minusta, nostin käteni ja laskin sen vivun kiilloitetulle kädensijalle ja yhä hymyillen katsoin vihollisiani silmiin.
Kuin yksi mies he kaikki pysähtyivät äkkiä, luoden säikähtyneitä silmäyksiä minuun ja toisiinsa.
"Seis!" kiljaisi johtaja. "Et osaa uneksia mitä teet!"
"Olet oikeassa", vastasin. "John Carter ei uneksi. Hän tietää — tietää, että jos teistä yksikään astuu vielä askeleen Dejah Thorisia, Heliumin prinsessaa, kohti, niin hän ja minä kuolemme yhdessä. Mutta emme kuole yksin."
Ylimykset säpsähtivät, vetäytyivät takaisinpäin ja kuiskuttelivat hetkisen keskenään. Vihdoin heidän johtajansa puhutteli minua.
"Jatka matkaasi, John Carter! Me menemme omaa tietämme!"
"Vangit eivät mene omaa tietään", vastasin, "ja te olette vankeja,
Heliumin prinssin vankeja."
Ennenkuin he ennättivät vastata mitään avautui huoneen toisessa päässä oleva ovi ja sisään syöksähti parikymmentä keltaista miestä. Aluksi ylimysten ilmeet kirkastuivat, mutta kun heidän katseensa sitten osui vasta saapuneen seurueen päällikköön, menivät heidän kasvonsa pitkiksi, sillä hän oli Talu, Marentinan kapinallinen ruhtinas, ja he tiesivät, ettei heillä hänen käsiinsä jouduttuaan ollut odotettavissa armoa, avusta puhumattakaan.