Korkealla, tungoksen täyttämän salin seinustalla seisoi Okarin tyhjä valtaistuin.
Kaikista niistä kummallisista näyistä, joiden todistajana se oli ollut niistä ammoisista ajoista lähtien, jolloin ensimmäinen jeddakien jeddak oli sille istunut, ei mikään liene vetänyt vertoja sille, jota se nyt katseli. Ja miettiessäni kauan eristettynä olleen mustapartaisen, keltaihoisen ihmisrodun menneisyyttä ja tulevaisuutta, minusta tuntui sille nyt kangastavan hyödyllisempi elämä jäsenenä toisilleen ystävällisten kansojen suuressa perheessä, joka jo ulottui etelänavalta melkein sen alueen ovelle.
Kaksikolmatta vuotta sitten olin alastomana muukalaisena saapunut tähän outoon, rajuun maailmaan. Jokainen rotu ja jokainen kansa eli silloin lakkaamattomassa sodassa kaikkia muita kansoja ja kaikkia toisen värisiä ihmisiä vastaan.
Tänään oli omien taistelujeni ja taisteluissa saamieni uskollisten ystävien ponnistusten tuloksena tänne kokoontunut mustia ja valkeita, punaisia ja vihreitä ihmisiä, seisoen kylki kyljessä rauhassa ja hyvässä sovussa. Vielä ei kaikkia Barsoomin kansoja voitu pitää yhtenä, mutta pitkä askel oli astuttu sitä päämäärää kohti. Ja jos vain nyt saisin hurjan keltaisen rodun liitetyksi tähän kansojen liittoon, niin voisin tuntea täyttäneeni suuren elämäntyön ja maksaneeni Marsille ainakin osan siitä äärettömästä kiitollisuudenvelasta, johon olin joutunut, kun olin saanut siltä Dejah Thorisin.
Ja ajatuksissani näin sitä varten vain yhden keinon ja yhden ainoan miehen, joka voisi taata toiveitteni täyttymisen. Kuten tapani on, toimin silloin, kuten aina toimin — miettimättä ja neuvottelematta.
Jos ken ei hyväksy suunnitelmiani tai niiden toteuttamistapoja, niin
hänellä on aina miekka kupeellaan tehostaakseen sillä vastalausettaan.
Mutta nyt ei kuulunut ainoatakaan erimielistä ääntä, kun minä tartuin
Talun käsivarteen ja hypähdin Salensus Ollin entiselle valtaistuimelle.
"Barsoomin sotilaat!" huudahdin. "Kadabra on kukistunut ja sen mukana on sortunut myöskin pohjolan tyranni. Mutta Okar on säilytettävä koskemattomana. Punaisia kansoja hallitsevat punaiset jeddakit; muinaisten merien pohjien vihreät sotilaat tunnustavat vain vihreän miehen hallitsijakseen; etelänavan ensisyntyiset noudattavat mustaihoisen Xodarin säätämiä lakeja; eikä olisi keltaisen eikä myöskään punaisen rodun eduksi, jos Okarin valtaistuimelle nousisi punainen jeddak.
"— On vain yksi mies, jolle parhaiten sopii Pohjolan jeddakien jeddakin ikivanha ja mahtava arvonimi. Okarin miehet, kohottakaa miekkanne uuden hallitsijanne,. Talun, Marentinan kapinoitsija-ruhtinaan, kunniaksi!"
Vapaat marentinalaiset ja vankina olevat kadabralaiset kajahduttivat voimakkaan hyväksymishuudon, sillä kaikki he olivat luulleet, että punaiset miehet eivät luopuisi siitä, mitä olivat asevoimin saavuttaneet — sellainen oli näet tapa Barsoomissa — ja että heitä tästä lähtien hallitsisi muukalaissyntyinen jeddak.
Carthorisia seuranneet voittoisat sotilaat yhtyivät rajuun tunnepurkaukseen. Salissa sekavana hyörivän ihmistungoksen hurjasti melutessa ja riemuitessa Dejah Thoris ja minä siirryimme Kadabran palatsin sisäpihaa somistavaan jeddakien jeddakin upeaan puistoon.