Keskustellessamme seisoi Woola muristen ja pörhistellen vierelläni. Silloin tällöin se vilkaisi minuun vingahtaen hiljaa pyytävästi, ikäänkuin kysyen lupaa saada syöksyä suoraa päätä vastassamme olevien miesten paljaisiin kurkkuihin. Sekin vaistosi liukkaiden sanojen takana piilevän konnamaisuuden.
Thernien selkäpuolella oli useita vahtihuoneesta vieviä oviaukkoja, ja
Lakor osoitti äärimmäisenä oikealla olevaa.
"Tuota tietä pääset Thuridin jäljille", hän sanoi.
Mutta kun koetin kutsua Woolaa sinne mukaani, niin eläin peräytyi vinkuen ja juoksi sitten suoraan äärimmäiselle vasemmanpuoliselle aukolle, pysähtyen sinne haukahdellen murahtelevaan tapaansa, ikäänkuin vaatien minua seuraamaan itseään oikealle tielle.
Katsahdin kysyvästi Lakoriin.
"Eläin erehtyy harvoin", sanoin, "ja vaikkakaan en epäile, että tietosi on parempi, thern, niin pidän viisaampana kuunnella rakkauden ja uskollisuuden tukeman vaiston ääntä."
Puhuessani hymyilin yrmeästi näyttääkseni hänelle, etten luottanut häneen.
"Kuten tahdot", vastasi vintiö kohauttaen olkapäitään. "Loppujen lopuksi se on yhdentekevää."
Käännyin ympäri ja menin Woolan jälessä vasemmanpuoliseen käytävään, ja vaikkakin olin selin vihollisiini, niin korvani olivat herkkinä; he eivät kuitenkaan tulleet perässäni. Käytävää valaisivat himmeästi aina jonkun matkan päähän toisistaan sijoitetut radiumlamput, joita Barsoomissa yleisesti käytetään.
Samat lamput lienevät olleet näissä maanalaisissa kammioissa käytännössä yhtä mittaa monia miespolvia, sillä ne eivät kaipaa ollenkaan hoitoa ja niiden kokoonpano on sellainen, että ne kuluvat perin vähän.