Olimme edenneet vain vähän matkaa, kun käytävästä alkoi lähteä haarautumia eri tahoille, mutta Woola ei empinyt kertaakaan. Erään tällaisen, oikealle puolelle aukeavan käytävän suulla kuulin äänen, joka oli John Carterille selvempi kuin äidinkielelläni lausutut sanat — se oli metallin, sotilaan varusten kalahdus — ja se kuului vähän matkan päästä syrjäkäytävästä.
Woola kuuli sen myöskin ja pyörsi salamannopeasti ympäri muristen uhkaavaa vaaraa vastaan, harja jäykkänä pystyssä ja kaikki välkkyvät hammasrivit paljaina. Annoin sille merkin pysyä hiljaa, ja yhdessä piilouduimme toiseen käytävään, joka alkoi muutaman askelen päästä.
Jäimme sinne vartoamaan, eikä meidän tarvinnutkaan odottaa kauan, sillä pian näimme kahden miehen varjon lankeavan pääkäytävän lattialle piilopaikkamme aukon kohdalle. Nyt miehet liikkuivat hyvin varovasti — vahingossa sattunut varusten kalahdus, joka oli hälyttänyt minut valppaaksi, ei enää uusiintunut.
Kohta olivat itse miehetkin meidän kohdallamme, enkä vähääkään hämmästynyt nähdessäni, että he olivat Lakor ja hänen vahtitoverinsa.
He astelivat äänettömästi hiipien, ja kummankin oikeassa kädessä välkkyi terävä pitkä miekka. Melkein piilopaikkamme aukon suulle he pysähtyivät kuiskaillen keskenään.
"Olemmekohan jo kenties ennättäneet hänen edelleen?" sanoi Lakor.
"Joko olemme edellä tai sitten on peto opastanut miehen väärälle tielle", vastasi toinen, "sillä meidän kulkemamme tie on paljoa lyhyempi tähän kohtaan tultaessa — ken sen vain tuntee. John Carterille se olisi ollut lyhyt tie surman suuhun, jos hän olisi ehdotuksesi mukaan lähtenyt sitä myöten."
"Niin", selitti Lakor, "vaikkapa hän olisi minkälainen miekkamies hyvänsä, niin pyörähtävältä lattiakiveltä ei hänen kuntonsa olisi häntä suojannut. Varmasti hän olisi astunut sille, ja jos kuilussa, päinvastoin kuin Thurid väittää, on pohja, niin hän nyt lähestyisi sitä nopeasti. Kirottu kalot, joka sai hänet turvallisemmalle polulle!"
"Mutta onhan hänellä edessäpäin toisia vaaroja", puheli Lakorin toveri, "joita hän ei niin helposti saa vältetyksi — jos hänen onnistuu selviytyä kelpo miekoistamme. Ajatteleppa esimerkiksi, mitä hän voisi tehdä joutuessaan äkkiarvaamatta kammioon, jossa —"
Olisin ollut valmis maksamaan paljon, jos olisin saanut kuulla heidän keskustelunsa lopun. Olisin siten saanut etukäteen tiedon minua uhkaavista vaaroista. Mutta kohtalo esti sen, ja juuri sillä hetkellä, jolloin olisin sitä kaikkein vähimmin halunnut, aivastin.