KOLMAS LUKU
Auringon temppeli
Nyt ei ollut jälellä muuta keinoa kuin taisteleminen, eikä minulle tuottanut vähääkään etua se, että hypähdin äkkiä miekka kädessä käytävään thernien eteen, sillä onneton aivastukseni oli varoittanut heitä ja he olivat valmiina ottamaan minut vastaan.
Sanaakaan ei lausuttu, sillä puhuminen olisi ollut vain turhaa keuhkojen vaivaamista. Jo miesten saapuminen tänne osoitti, että heillä oli petos mielessä. Oli liiankin selvää, että he olivat seuranneet minua karatakseen yllättämällä kimppuuni, ja luonnollisesti heidän täytyi ymmärtää, että oivalsin heidän suunnitelmansa.
Taistelu alkoi heti, molemmat miehet vastassani. Ja vaikka inhoan thernien nimeäkin, on minun kuitenkin rehellisyyden nimessä tunnustettava, että he ovat uljaita miekankäyttäjiä. Eivätkä nämä kaksi olleet poikkeuksia, jolleivät siten, että he olivat vieläkin taitavampia ja rohkeampia kuin rotunsa miehet yleensä.
Ottelu venyi pitkäksi ja yhdeksi vilkkaimmista, joissa olin ollut mukana. Ainakin kahdesti pelastin rintani purevan säilän murhaavalta pistolta vain ihmeellisen nopeilla liikkeillä, joita Maan oloihin tottuneet lihakseni kykenivät suorittamaan Marsin vähäisemmän painovoiman ja pienemmän ilmanpaineen johdosta.
Mutta sittenkin olin hyvin vähällä suistua silloin surman suuhun synkässä käytävässä Marsin etelänavan alla, sillä Lakor teki sellaisen tempun, jollaista en vielä koskaan ollut nähnyt, niin paljon kuin olinkin taistellut kahdella kiertotähdellä.
Toinen thern ahdisti minua parhaillaan, ja minä pakoitin hänet peräytymään, hipaisten häntä miekkani kärjellä milloin sieltä, milloin täältä, saamatta kuitenkaan hänen ihmeellistä puolustusasentoansa rikotuksi, niin että joku arka kohta olisi paljastunut pieneksi hetkiseksi, joka olisi riittänyt toimittamaan hänet esi-isiensä luokse.
Silloin Lakor irroitti nopeasti varuksistaan hihnan, ja kun minä astahdin taaksepäin väistäen tuhoisaa iskua, sivalsi hän sen toisen pään vasempaan nilkkaani, niin että se kiertyi jalkani ympäri, ja vetäisi samalla rajusti toisesta päästä, kaataen minut selälleni.
Kuten saaliin niskaan hypähtävät pantterit he olivat kimpussani. Mutta he eivät olleet ottaneet laskuissaan huomioon Woolaa, ja ennenkuin kumpikaan säilä ehti koskettaa minua, kiiti uskollinen marsilainen kalotini ylitseni heidän päällensä ulvoen kuin tuhannen raivoisan pahan hengen riivaamana.