Kuvitelkaa, jos osaatte, mielessänne tavattoman isoa harmaata karhua, jolla on valtavan voimakkaat kynnet ja jonka pään kauhea, sammakon suuta muistuttava kita halkaisee korvasta korvaan, niin että näkyy kolme riviä välkkyviä hampaita. Sitten kuvitelkaa, että tämä otus on yhtä vikkelä ja hurja kuin nälkiytynyt bengalilainen tiikeri ja yhtä väkevä kuin kaksi vetojuhtaa yhteensä, niin saatte heikon käsityksen siitä, millaiselta Woola näytti tappelussa.
Ennenkuin ehdin kutsua sitä takaisin, se oli jo musertanut Lakorin mäsäksi vankan käpälänsä yhdellä ainoalla iskulla ja repinyt toisen thernin siekaleiksi. Mutta kun puhuin sille tuimasti, niin se ryömi arkaillen eteeni ikäänkuin olisi tehnyt jotakin moitittavaa ja rangaistavaa.
Koskaan en ollut hennonut rangaista Woolaa yhdessä viettämiemme pitkien vuosien kuluessa, senjälkeen kun tharkien vihreä jed oli ensi kerran Marsiin saavuttuani pannut sen vartijakseni. Olin voittanut sen rakkauden ja uskollisuuden ja saanut sen hylkäämään aikaisemmat julmat isäntänsä. Mutta luulen, että se olisi alistunut minkälaiseen rääkkäykseen hyvänsä, jos olisin sitä kurittanut, sillä niin ihmeen kiintynyt se oli minuun.
Lakorin otsalla olevaan kultalevyyn kiinnitetty jalokivi osoitti, että hän oli pyhä thern, kun taas hänen toverinsa, jolla ei ollut sellaista korua, oli alempi thern, vaikka varuksista näin, että hän oli kohonnut yhdeksänteen arvoluokkaan ja oli siis vain yhtä astetta alempana kuin pyhät thernit.
Seisoessani hetkisen katsellen Woolan tekemää kamalaa jälkeä, juolahti mieleeni muisto siitä kerrasta, jolloin olin pukeutunut Thuvian ampuman pyhän thernin Sator Throgin peruukkiin, diademiin ja varuksiin. Nyt saattaisi kenties olla hyödyksi käyttää Lakorin tamineita samalla tavoin.
Repäisin keltaisen peruukin hänen kaljulta päälaeltaan, kiinnitin sen omaan päähäni ja hetkistä myöhemmin olin kokonaan hänen asussaan, kultalevy otsallani ja varushihnat ympärilläni.
Woola ei pitänyt muutoksesta. Se nuuhki minua ja murahteli uhkaavasti, mutta kun puhelin sille ja taputtelin sen kookasta päätä, niin se lopulta leppyi uusiin tamineihini ja lähti komennuksestani ravaamaan käytävää pitkin samaan suuntaa, johon olimme olleet menossa, kun thernit keskeyttivät matkamme.
Nyt liikuimme varovasti, sillä kuulemastani keskustelun katkelmasta tiesin, että tiemme oli vaarallinen. Pysyttelin Woolan rinnalla, jotta äkillisen vaaran uhatessa molemmat silmäparit olisivat sitä näkemässä, ja hyvä oli, että olimme saaneet varoituksen edeltäpäin.
Saavuimme kapeille portaille, jotka nousivat jyrkästi ja kaartuivat taaksepäin, joten käytävä kohosi edellisen osansa päälle. Sitten se kääntyi takaisin alkuperäiseen suuntaansa, muodostaen siten täydellisen S-kirjaimen, jonka ylempi sakara äkkiä päättyi avaraan, huonosti valaistuun huoneeseen. Siellä oli lattia kokonaan myrkyllisten käärmeiden ja kammottavien matelijoiden peitossa.
Jos olisin koettanut mennä lattian poikki, olisin heti sortunut kuolleena maahan, ja hetkeksi olin vähällä menettää rohkeuteni. Mutta sitten välähti mieleeni, että Thurid ja Matai Shang olivat seurueineen sivuuttaneet tämän paikan, ja siispä täytyi löytyä joku kulkutie.