Jos onnellinen sattuma ei olisi tuonut korviini thernien keskustelusta sitäkään vähäistä osaa, jonka kuulin, niin olisimme mitään varomatta astuneet askelen tai pari kiemurtelevaan, tuhoisaan läjään, ja yksi ainoa askel olisi yllin kyllin riittänyt tuottamaan meille varman kuoleman.
Aikaisemmin en ollut koskaan tavannut matelijoita Barsoomissa, mutta kun vertasin niitä Heliumin museoissa näkemiini, kuten otaksuttiin sukupuuttoon kuolleiden lajien kivettymiin, huomasin niiden kuuluvan useihin esihistoriallisiin ja toisiin tyyten tuntemattomiin matelijasukuihin.
Tämä oli inhoittavin hirviökokoelma, mitä minun milloinkaan oli tarvinnut katsella. Turhaa olisi yrittääkään kuvata niitä Maan ihmisille, sillä minkään meidän tuntemamme muinaisen tai nykyisen otuksen kanssa niillä ei ole muuta yhteistä kuin aine — niiden myrkkykin on niin kamalan tehokasta, että cobra de capelloa on niiden rinnalla pidettävä viattomana kastematona.
Kun ne havaitsivat minut, niin lähimpänä käytävän aukkoa olevat matelijat syöksyivät yhtenä rykelmänä meitä kohti, mutta pitkin kammion kynnystä rivissä olevat radiumlamput pysäyttivät ne äkkiä — ne eivät ilmeisesti uskaltaneet mennä tämän valojuovan poikki.
Olin etukäteen ollut varma, etteivät ne pääsisi pois huoneesta, vaikka en ollutkaan arvannut, mikä niitä siellä pidätti. Yksistään se seikka, ettemme olleet tavanneet ainoatakaan matelijaa käytävässä, jota myöten olimme tulleet, oli riittävänä todistuksena siitä, etteivät ne uskaltautuneet sinne.
Vedin Woolan täysin turvalliselle kohdalle ja aloin huolellisesti tarkastella matelijakammiota, sikäli kuin voin sitä paikaltani nähdä. Kun silmäni vähitellen tottuivat hämärään valaistukseen, erotin huoneen toisessa päässä olevan matalan parvekkeen, johon avautui useita oviaukkoja.
Menin niin likelle kynnystä kuin uskalsin ja tarkastelin parveketta. Se kiersi pitkin luolan seinämää niin kauaksi kuin saatoin nähdä. Kun sitten vilkaisin sen aukon yläreunaa, jossa seisoimme, näin ilokseni parvekkeen pään parikymmentä sentimetriä pääni yläpuolella. Heti hyppäsin sinne ja kutsuin Woolan mukaani.
Siellä ei matelijoita ollut — meillä oli tie selvänä kamalan luolan toiseen päähän — ja hetkistä myöhemmin Woola ja minä laskeuduimme toisella puolella alkavaan turvalliseen käytävään.
Vähemmässä kuin kymmenessä minuutissa saavuimme tavattoman avaraan pyöreään huoneeseen, jonka valkoisiin marmoriseiniin oli kullasta upotettu ensisyntyisten käyttämiä kummallisia hieroglyfejä.
Tämän valtavan huoneen lattiasta kohosi hyvin paksu, pyöreä, korkeaan kupukattoon saakka ulottuva patsas, ja tarkastellessani sitä huomasin sen hitaasti pyörivän.