Minulla oli enää pieni hetki elinaikaa jälellä, ja loin Dejah Thorisiin jäähyväissilmäyksen. Hänen kauniilla kasvoillaan oli kauhistunut ilme, ja kun katseemme sattuivat vastakkain, ojensi hän minua kohti molemmat kätensä, koettaen riistäytyä irti häntä nyt pitelevien vartijoiden otteesta, ikäänkuin aikoen heittäytyä parvekkeelta pihalle kuolemaan kanssani. Kun sitten banthit olivat jo melkein kimpussani, kääntyi hän toisaalle ja peitti kasvot käsiinsä.
Äkkiä huomioni kiintyi Ptarthin Thuviaan. Tämä kaunis neitonen nojautui kauas parvekkeen reunalta silmät loistaen kiihtymyksestä.
Banthit valmistautuivat jo hyppäämään päälleni, mutta en voinut irroittaa katsettani punaisesta neidosta, sillä hänen ilmeistään ei suinkaan kuvastunut riemua sen julman näytelmän johdosta, joka pihalla pian tapahtuisi. Niistä ilmeni jokin syvempi, salattu merkitys, josta koetin saada selvää.
Aluksi tuli mieleeni paeta Maassa kehittyneiden lihasteni ja vikkelyyteni avulla banthien kynsistä ja hypätä parvekkeelle, kuten olisin voinut varsin helposti tehdä, mutta en hennonut jättää uskollista Woolaa kuolemaan yksin nälkäisten banthien kauheissa hampaissa. Niin ei Barsoomissa tehdä, eikä sellainen ole ollut John Carterin tapaista.
Sitten selvisi minulle Thuvian kiihtymyksen syy, kun hänen huuliltaan lähti sama kehräävä ääni, jonka olin kuullut kerran ennenkin, silloin kun hän Kultaisten kallioiden uumenissa kutsui hurjia bantheja luokseen ja ohjaili niitä kuten paimentyttö lauhkeita, vaarattomia lampaita.
Kuullessaan hänen hyväilevän, rauhoittavan äänensä ensimmäisen soinnun banthit pysähtyivät, ja jokainen niistä kohotti päänsä ylös, koettaen saada selville, mistä tuttu kutsu kuului. Pian ne huomasivat ylhäällä parvekkeella olevan punaisen neidon ja pyörähtivät häneen päin päästellen iloisia kiljahduksia tuntiessaan hänet.
Vartijoita juoksi kiskomaan Thuviaa pois, mutta ennenkuin he saivat viedyksi hänet parvekkeelta, oli hän ehtinyt kiireesti huutaa sarjan komentosanoja tarkkaavasti kuunteleville pedoille, ja yhtä aikaa nämä kaikki kääntyivät ympäri ja menivät takaisin luoliinsa.
"Nyt sinun ei tarvitse niitä pelätä, John Carter", huusi Thuvia, ennenkuin hänet saatiin vaimennetuksi. "Nuo banthit eivät ikinä ahdista sinua eivätkä liioin Woolaa."
Se tieto riitti minulle. Nyt ei enää mikään voinut pidättää minua poissa parvekkeelta ja ottaen pitkän juoksuhypyn ponnahdutin itseni ylöspäin, niin että sain kiinni sen alareunasta.
Siellä syntyi heti sekasorto. Matai Shang peräytyi säpsähtäen. Thurid kiiruhti eteenpäin, tempaisten miekkansa iskeäkseen minut kuoliaaksi. Taaskin Dejah Thoris heilautti raskaita kahleitaan häntä vasten, niin että hän horjahti takaisin. Sitten Matai Shang tarttui prinsessaani vyötäisiltä ja kiskoi hänet torniin vievästä ovesta pois parvekkeelta.