Hetkisen Thurid epäröi, mutta sitten hänkin ikäänkuin peläten, että thernien isä livahtaisi Heliumin prinsessan kanssa hänen käsistään, kiiruhti heidän jälessään.
Phaidor yksin pysyi kylmäverisenä. Hän komensi kaksi vartijaa kantamaan Ptarthin Thuviaa, muiden hän käski jäädä estämään minua seuraamasta heitä. Sitten hän puhutteli minua.
"John Carter", hän huudahti, "viimeisen kerran tarjoan sinulle Phaidorin, pyhän hekkadorin tyttären rakkautta. Jos otat sen vastaan, niin prinsessasi palautetaan isoisänsä hoviin ja sinä itse saat elää rauhassa ja onnellisena. Jos kieltäydyt, niin Dejah Thorisia odottaa isäni uhkaama kohtalo.
"— Nyt et kykene häntä pelastamaan, sillä tällävälin he ovat päässeet sellaiseen paikkaan, jonne et sinäkään voi heitä seurata. Jos kieltäydyt, niin häntä ei voi pelastaa mikään, sillä vaikka saapumisesi pyhien thernien viimeiseen varustukseen tehtiinkin helpoksi, niin tästä lähtien on matkan jatkaminen tehty sinulle mahdottomaksi. Mitä sanot?"
"Tiesit vastaukseni, Phaidor", sanoin, "ennenkuin kysyitkään. Pois tieltä!" kiljaisin sotilaille. "Pois John Carterin, Heliumin prinssin tieltä!"
Samassa hyppäsin parveketta ympäröivän matalan kaiteen yli ja seisoin pitkä miekka kädessä vihollisiani vastassa.
Heitä oli kolme. Mutta Phaidor varmaankin arvasi, kuinka taistelu päättyisi, sillä hän kääntyi ympäri ja pakeni parvekkeelta nähtyään, etten halunnut kuunnella hänen tarjouksiaan.
Thern-sotilaat eivät odottaneet hyökkäystäni. Sensijaan he itse karkasivat kimppuuni — kaikki kolme yhtä aikaa. Siitä oli minulle etua, sillä ahtaalla parvekkeella he sotkivat toistensa liikkeitä, joten ensimmäinen heistä kompastui suoraan miekkaani heti ensi ryntäyksessä.
Kun hänen verensä punasi säiläni, niin taistelu-into, joka minussa on aina ollut voimakas, kohosi ylimmilleen ja miekkani viuhui ilmassa niin nopeasti ja tuhoisan täsmällisesti, että molemmat elossa olevat thernit menettivät kokonaan voiton toiveet.
Kun sitten pureva teräs osui toisen sydämeen, lähti toinen pakoon. Arvasin hänen pyrkivän samaa tietä, jota etsimäni henkilöt olivat menneet, ja annoin hänen senvuoksi juosta niin paljon edelläni, että hän luuli pääsevänsä kynsistäni.