Juoneni tehosi, Thurid ei enää ampunut meitä. Pian kuulin potkurien äänen häipyvän yhä kauemmaksi, ja olin taaskin pelastettu.
Murskattu aluksemme painui hitaasti maahan, ja kun olin vapauttanut itseni ja Woolan koneen rippeistä, havaitsin olevamme luonnonmetsän reunassa. Metsä on niin harvinainen ilmiö kuolevassa Marsissa, etten ollut kertaakaan nähnyt sentapaista koko tällä tähdellä muualla kuin Dorin laaksossa Korus-järven rannalla.
Olin jonkun verran lukenut kirjoista ja kuullut matkustajilta vähän tunnetusta Kaolista, joka maa Heliumin itäpuolelta lähtien ulottuu päiväntasaajan kahden puolen melkein vastaiselle puolelle Marsia.
Se käsittää syvälle painuneen alanteen, jonka ilmanala on troopillisen kuuma. Asukkaat ovat punaihoista kansaa ja eroavat tavoiltaan ja ulkonäöltään vain vähän muista punaisista barsoomilaisista.
Tiesin, että he olivat niitä ulkomaailman kansoja, jotka vielä jäykästi pysyivät pyhien thernien petokseksi paljastetussa uskonnossa ja että Matai Shang saisi heidän keskuudessaan hyvän vastaanoton ja turvapaikan. John Carterilla taas ei olisi heidän puoleltaan odotettavissa mitään muuta kuin häpeällinen kuolema. Kaolilaiset elävät melkein täydelleen eristettyinä, sillä ei ainoakaan vesiväylä yhdistä heidän maataan muiden kansojen alueisiin, eivätkä he tarvitsekaan vesiväyliä, sillä koko heidän alueensa on matalaa, vesiperäistä maata, jossa riittää tarpeeksi kosteutta heidän runsaille, troopillisille sadoilleen.
Joka puolella kohoavat kolkot kukkulat ja kuivuneiden merien laajat, aromaiset pohjat peloittavat muukalaisia saapumasta heidän luokseen. Ja kun ulkomainen kauppa on melkein tuntematon sotaisessa Barsoomissa, missä kukin kansa tulee toimeen omineen, niin tiedetään verrattain vähän Kaolin jeddakin hovista ja hänen hallitsemastaan oudosta, mutta mielenkiintoisesta kansasta.
Silloin tällöin oli metsästysseurueita edennyt tälle Marsin syrjäiselle kulmalle saakka, mutta ne olivat tavallisesti tuhoutuneet jouduttuaan kosketuksiin vihamielisen väestön kanssa, niin ettei edes Kaolin tiheissä viidakoissa asustavien outojen villieläinten pyydystämisinto ole viime vuosina kyennyt houkuttelemaan sinne pelottomimpiakaan sotureita.
Tiesin nyt olevani kaolilaisten alueen reunassa, mutta minulla ei ollut kaukaisintakaan aavistusta, miltä suunnalta minun oli etsittävä Dejah Thorisia tai kuinka syvälle minun olisi tunkeuduttava aarniometsän sydämeen.
Mutta Woola ei ollut yhtä ymmällä.
Tuskin olin saanut sen irroitetuksi, kun se jo nosti kuononsa korkealle ilmaan ja alkoi kierrellä metsän liepeellä. Äkkiä se pysähtyi ja vilkaistuaan minuun nähdäkseen, että tulin perässä, se lähti suoraan puiden sekaan siihen suuntaan, johon olimme olleet menossa, kun Thuridin laukaus keskeytti lentomme.