Takanani oli metsä, jonka kammottavat kasvi-ihmiset olivat jyrsineet yhtä tasaiseksi ja sileäksi kuin hyvin hoidetun puistikon.
Edessäni lepäsi unohdettu Korus-järvi, ja kauempana kiemursi salaperäinen Iss-virta Kultaisten kallioiden juurelta Korukseen, jonka rannoille se lukemattomien miespolvien aikana oli tuonut ulkomaailman harhaanjohdettuja ja onnettomia, vapaaehtoiselle pyhiinvaellukselle valheellista taivasta kohti lähteneitä marsilaisia.
Kasvi-ihmiset verta-imevine käsineen ja hirveät valkeat apinat, jotka olivat Dorin laakson kauhuna päiväsaikaan, olivat piiloutuneet yöksi pesiinsä.
Enää ei Kultaisten kallioiden parvekkeella Issin yläpuolella ollut pyhää therniä kutsumassa niitä kaamealla huudollaan uhrien kimppuun, jotka ikivanhan Issin kylmällä, leveällä pinnalla soluivat niiden kitaan.
Heliumin ja ensisyntyisten laivastot olivat puhdistaneet thernien linnoitukset ja temppelit, kun nämä eivät olleet suostuneet antautumaan ja hyväksymään uutta järjestelyä, joka oli vapauttanut kauan kärsineen Marsin heidän valheellisesta uskonnostaan.
Muutamissa harvoissa muista eristäytyneissä maissa he olivat vielä säilyttäneet ikimuistoisen mahtinsa, mutta heidän hekkadorinsa, thernien isä Matai Shang, oli karkoitettu temppelistään. Olimme panneet parhaamme saadaksemme hänet vangituksi, mutta hän oli eräiden lähimpiensä kanssa päässyt livahtamaan käsistämme ja piileskeli nyt jossakin tuntemattomassa paikassa.
Kun menin varovasti matalan kummun harjalle, ja unohdettu Korus-järvi avautui silmieni eteen, näin Thuridin juuri lähtevän rannasta veden välkkyvälle pinnalle pienessä ruuhessa — yhdessä niistä omituisesti veistetyistä, aavistamattoman vanhoista venosista, joita pyhillä therneillä oli ollut tapana pappien ja alempien thernien avulla sijoitella pitkin Issin rantoja, jotta heidän uhriensa olisi ollut helpompi lähteä pitkälle matkalleen.
Järven rannalle oli minun kohdalleni vedetty parikymmentä samanlaista venettä, ja kussakin niissä oli pitkä salko, jonka toisessa päässä oli piikki, toisessa melomisiapa. Thurid ohjaili pitkin rantaa, ja kun hän kaarsi läheisen niemen taakse, työnsin yhden veneen vesille ja kutsuttuani Woolan mukaani sysäsin sen irti rannasta.
Thuridin jälessä suuntasin kulkuni pitkin rantaa Issin suuta kohti. Kaukaisempi kuu oli painumaisillaan näköpiirin taakse, ja järveä reunustavat kukkulat loivat synkän varjon. Thuria, lähempi kuu, oli laskenut eikä nousisi ennen kuin lähes neljän tunnin kuluttua, joten pimeys ainakin niin kauan olisi suojanani.
Musta soturi jatkoi matkaansa aina Issin suulle saakka. Hetkeäkään empimättä hän sitten voimakkaasti meloen käänsi aluksensa tämän kaamean virran vuolasta juoksua vastaan.