Mustaihoinen seisoi kielekkeellä veneensä vieressä tähystäen virtaa ylöspäin, ikäänkuin olisi odottanut jonkun saapuvan siltä suunnalta.
Pysytellessäni varjoisan kallion suojassa panin merkille, että sillä kohdalla tuntui voimakas virtaus, joka kävi suoraan joen keskiuomaa kohti, niin että minun oli vaikea pitää venettäni liikkumatta. Meloin syvemmälle pimentoon saadakseni kiinni seinämästä, mutta vaikka etenin useita metrejä, haparoin yhä tyhjää. Kun sitten varsin pian olisin menettänyt mustaihoisen näkyvistäni, oli minun pakko jäädä paikalleni, pysytellen parhaani mukaan asemillani melomalla kiivaasti takaani kallion alta käyvää virtausta vastaan.
En osannut arvata mistä tämä veden syrjittäinen juoksu aiheutui, sillä näin selvästi joen valtaväylän sekä sen ja uteliaisuuttani kiihoittaneen salaperäisen virtauksen väreilevän, pyörteisen yhtymäkohdan.
Mietiskelin yhä tätä ilmiötä, kun huomioni äkkiä kiintyi Thuridiin, joka oli kohottanut molemmat kätensä eteenpäin päänsä yläpuolelle marsilaisten yleiseen tervehtimistapaan, ja hetkistä myöhemmin kuulin hiljaa, mutta täysin selvästi hänen lausumansa barsoomilaisen tervehdyksen: "Kaor!"
Käännyin katsomaan jokea ylöspäin, samaan suuntaan, johon hän tähysti, ja pian sieltä ilmestyi suppeaan näköpiiriin pitkä vene, jossa oli kuusi miestä. Viisi heistä meloi kuudennen istuessa kunniapaikalla.
Miesten valkea iho, kaljua päätä peittävä aaltoileva, keltainen peruukki ja otsalla riippuvaan pyöreään kultalevyyn upotettu komea jalokivi osoittivat, että he olivat pyhiä thernejä.
Kun he laskivat aluksensa kielekkeelle, jossa Thurid heitä odotti, nousi keulassa istunut mies ja astui veneestä. Silloin näin, että hän ei ollut kukaan muu kuin Matai Shang, thernien isä.
Näiden kahden miehen vaihtamien tervehdysten sydämellisyys ihmetytti minua, sillä Barsoomin musta- ja valkoihoiset olivat toistensa perinnöllisiä vihollisia, eikä tietääkseni kaksi näihin kampaankin rotuun kuuluvaa miestä ollut milloinkaan kohdannut toisiaan muuten kuin taistelussa.
Äskeiset mullistukset, jotka olivat kukistaneet heidän kansojensa valta-aseman, olivat nähtävästi saaneet nämä molemmat miehet liittoutumaan keskenään — ainakin yhteistä vihollista vastaan — ja nyt käsitin, miksi Thurid oli niin usein öisin käynyt Dorin laaksossa. Hänen salaiset puuhansa olivat sen luontoisia, että ne koskivat hyvin läheisesti minua ja ystäviäni.
Mielelläni olisin ollut heitä lähempänä, että olisin kuullut heidän keskustelunsa. Mutta nyt en voinut ajatellakaan joen poikki melomista, minkä vuoksi pysyin hiljaa paikoillani pitäen heitä silmällä. Varmastikin he olisivat maksaneet paljon, jos joku olisi ilmaissut heille, kuinka lähellä minä olin ja kuinka helppo heidän ylivoimaisina olisi ollut käydä kimppuuni ja surmata minut.