Talu silmäili vakavana parrattomia kasvojamme sekä Thuvan Dihnin punaista ja minun valkeata ihoani.
"Ensin teidän on lähdettävä Marentinaan", hän selitti, "sillä ulkomuotoanne on tuntuvasti muutettava, ennenkuin voitte toivoa pääsevänne ainoaankaan Okarin kaupunkiin. Teidän on saatava keltaiset kasvot ja musta parta sekä sellaiset tamineet ja varusteet, jotka herättävät mahdollisimman vähän epäluuloja. Palatsissani on mies, joka voi muuttaa ulkonäkönne sellaiseksi, että käytte yhtä puhdasverisistä keltaisista miehistä kuin itse Salensus Oll."
Hänen neuvonsa tuntui järkevältä, ja kun meillä ei näyttänyt olevan mitään muuta keinoa päästä turvallisesti Kadabraan, Okarin pääkaupunkiin, lähdimme Marentinan ruhtinaan Talun kanssa hänen pientä, kallioiden suojaamaa kotimaatansa kohti.
Tie oli vaikeakulkuisimpia mitä olen koskaan nähnyt enkä ihmettele, että marentinalaisten ei tarvitse paljoakaan pelätä hyökkäystä tällaisessa maassa, jossa lisäksi ei ole thoateja eikä lentokoneita. Mutta vihdoin saavuimme määräpaikkaamme, jonka ensiksi näimme matalalta kukkulalta noin kahden ja puolen kilometrin päästä itse kaupungista.
Tämä marsilaisesta sementistä rakennettu kaupunki sijaitsi syvässä, suojaisessa laaksossa. Kadut, torit ja aukiot olivat kaikki lasikaton peitossa. Ympäristö oli kokonaan hautautunut lumeen ja jäähän, mutta kaupunkia kattava pyöreä, kupumainen kristallikatos oli aivan paljaana.
Silloin oivalsin, kuinka sikäläinen kansa suojaa itseään arktisen ilmaston pakkasia ja rajusäitä vastaan, eläen mukavuudessa ja ylellisyydessä ikuisen jään peittämässä maassa.
Heidän kaupunkinsa olivat todellisia lämpöhuoneita, ja astuessani nyt ensi kertaa yhteen heidän kaupungeistaan valtasi minut rajaton kunnioitus ja ihailu tämän maailmalta hautautuneen kansan tieteellistä kykyä ja rakennustaitoa kohtaan.
Heti kun olimme tulleet kaupunkiin, Talu riisui nahkaiset päällysvaatteensa, kuten mekin teimme, ja sain nähdä, että hänen muut tamineensa erosivat varsin vähän Barsoomin punaisten kansojen käyttämistä. Nahkaisia, jalokivien ja metallikoristusten peittämiä varustuksiaan lukuun ottamatta hän oli alaston, eivätkä vaatteet olisikaan olleet mukavia niin lämpimässä ja kosteassa ilmassa.
Kolme päivää viivyimme ruhtinas Talun vieraina, ja hän käyttäytyi meitä kohtaan mahdollisimman huomaavasti ja vieraanvaraisesti. Hän opasti meitä katsomassa kaikkia laajan kaupunkinsa mielenkiintoisia nähtävyyksiä.
Marentinan ilmatehdas kykenisi rajattomasti pitämään yllä elämää pohjoisnavan kaupungeissa, vaikkakin kaikki elolliset olennot kuolevan Marsin muissa osissa tukehtuisivat ilman puutteesta, jos suuren keskustehtaan toiminta taaskin häiriintyisi, kuten sinä muistettavana aikana, jolloin sain tilaisuuden turvata hengen ja onnen tämän jo silloin niin voimakkaasti rakastamani oudon taivaankappaleen asukkaille.