Hämmästyksekseni ja kauhukseni hän suoristi niskaansa ja käänsi minulle selkänsä syvän halveksimisen ilmeen levitessä hänen hienoille piirteilleen. Ruumiini on tuhansissa taisteluissa saatujen arpien peittämä, mutta ei koko pitkän elämäni aikana yksikään haava ole koskenut minuun niin kipeästi kuin tällä kertaa naisen pistävän kylmä katse sydämeeni.
Huokaisten käännyin toisaalle ja painoin kädet kasvoilleni. Kuulin Thuvan Dihnin puhuttelevan Thuviaa, mutta heti sen jälkeen häneltä päässyt kummastunut huudahdus osoitti, että häntäkin oli oma tyttärensä hylkinyt.
"He eivät edes tahdo kuunnella", valitti hän minulle. "He ovat sulkeneet korvansa käsillään ja menneet puiston toiseen päähän. Oletko milloinkaan nähnyt näin hullua, John Carter? Heidän täytyy olla noiduttuja."
Rohkaisin mieleni ja palasin ikkunan ääreen, sillä vaikkapa Dejah Thoris halveksien torjuikin minut luotaan, niin kuitenkin rakastin häntä enkä malttanut olla katselematta hänen jumalaisen kauniita kasvojaan ja vartaloaan, mutta kun hän näki minun tuijottavan itseensä, hän kääntyi taaskin poispäin.
Hänen omituinen käyttäytymisensä meni yli ymmärrykseni, ja tuntui uskomattomalta, että Thuviakin vieroi isäänsä. Olisiko mahdollista, että verraton prinsessani olisi yhä kamalan taikauskon vallassa, josta olin hänen taivaankappaleensa pelastanut? Saattaisiko hän kenties kirota ja halveksia minua sentähden, että olin palannut Dorin laaksosta ja että olin polkenut pyhien thernien temppeleiden ja heidän itsensä pyhyyttä?
Mitään muuta syytä en voinut keksiä hänen kummalliseen käytökseensä, mutta se taas tuntui tuiki mahdottomalta, sillä Dejah Thorisin rakkaus John Carteria kohtaan oli ollut suuri ja ihmeellinen — paljoa voimakkaampi kuin rotueroavaisuudet, periaatteet ja uskonto.
Murheellisena katsellessani takaapäin hänen ylvästä, kuninkaallista päätään avautui puiston toisessa päässä oleva portti ja siitä ilmestyi mies. Astuessaan portista hän pisti jotakin keltaisen vahtisotilaan kouraan, ja välimatka oli siksi lyhyt, että erotin hänen antavan sotilaalle rahaa.
Arvasin heti, että tulokas oli päässyt puistoon lahjomalla. Hän lähti astelemaan naisia kohti. Tunsin hänet, hän ei ollut kukaan muu kuin Thurid, ensisyntyisten musta dator.
Hän meni aivan naisten luokse, ennenkuin alkoi puhua, ja kun he sitten kääntyivät ympäri kuullessaan hänen äänensä, astahti Dejah Thoris säpsähtäen taaksepäin.
Inhoittava hymy väikkyi Thuridin kasvoilla, kun hän lähestyi aivan liki Dejah Thorisia ja sanoi jotakin. En erottanut hänen sanojaan, mutta prinsessani vastaus kuului selvästi.