Aluksi en niistä kovin paljoa välittänyt — ihmettelin vain hieman, mistä ne saattoivat johtua. Mutta sitten tuntui minusta, että niillä oli määrätty muoto, ja pian huomasin, että ne kaikki olivat rivissä kuten kirjoitus.
Nyt tunnustelin niitä huolellisemmin. Kohoamia oli neljä selvästi erillistä ryhmää. Olivatko ne mahdollisesti neljä sanaa, joilla tahdottiin antaa minulle joku tieto?
Kuta enemmän sitä ajattelin, sitä kiihkeämmäksi kävin, kunnes sormeni hivelivät rajusti paperipalaa, tunnustellen sillä olevia pieniä, arvoituksellisia kohoamia ja syvennyksiä.
Mutta selvää en niistä saanut, ja vihdoin ymmärsin, että juuri hätäilemiseni esti minut ratkaisemasta niiden arvoitusta. Sitten kävin niihin käsiksi hitaammin. Yhä uudelleen tunnustelin etusormellani ensimmäistä ryhmää.
Marsilaista kirjoitusta on Maan asukkaan verrattain vaikea lukea — se on jonkunlainen pikakirjoituksen ja kuvakirjoituksen välimuoto, ja sen kieli on kokonaan toisenlaista kuin Marsin puhekieli. Barsoomissa on vain yksi puhekieli. Sitä puhuvat nykyisin kaikki rodut ja kansat samoin kuin Barsoomin ihmiskunnan alkuaikoinakin. Se on tiedon ja tieteellisten saavutusten lisääntyessä kehittynyt, mutta se on niin luonteva, että uusien ajatusten ilmoittamiseen ja uusien olojen ja keksintöjen kuvaamiseen tarvittavat uudet sanat muodostuvat itsestään — asiaa, jota varten uusi sana tarvitaan, ei voisi selvittää mikään muu sana kuin se, joka itsestään, kuin luonnonpakosta, syntyy sitä varten. Kuinka kaukana rodut ja kansat asunevatkin toisistaan, niiden puhekieli on sen vuoksi sama.
Mutta niin ei ole kirjoitetun kielen laita. Millään kansalla ei kirjoitettu kieli koskaan ole samanlainen kuin jollakin toisella, ja usein käytetään kaupungeissa kirjoitettua kieltä, joka eroaa suuresti saman kansan muilla alueilla käytetystä kielestä.
Jos paperipalalla olevat merkit niin ollen olivatkin sanoja, olin kuitenkin jonkun aikaa ymmällä kykenemättä niitä tulkitsemaan. Mutta vihdoin sain selvän ensimmäisestä.
Se oli: "Rohkeutta!" ja kirjoitettu marentinalaisilla kirjaimilla.
Rohkeutta!
Juuri sen sanan oli keltainen vartiosotilas kuiskannut korvaani seisoessani Runsauden holvin reunalla.