Tämän sanoman täytyi olla häneltä lähtöisin, ja hän oli ystävä, sen tiesin.
Herännein toivein ponnistin kaiken kykyni saadakseni sanoman loppuosan tulkituksi, ja vihdoin onnistuivat ponnistukseni — luin kaikki neljä sanaa:
"Rohkeutta! Kulje nuoraa myöten!"
KAHDESTOISTA LUKU
"Kulje nuoraa myöten!"
Mitä se saattoi merkitä?
"Kulje nuoraa myöten!" Mitä nuoraa?
Äkkiä muistin nuoran, joka oli kiinni käärössä sen pudotessa vierelleni, ja vähän aikaa hapuiltuani se sattui käteeni. Se riippui ylhäältä, ja kun vedin sitä, niin tunsin, että se oli lujasti kiinni kenties aukon suulla.
Tutkiessani nuoraa huomasin, että vaikkakin se oli ohut, se voi varsin hyvin kestää useiden miesten painon. Sitten tein uuden löydön — nuoraan oli noin pääni korkeudelle sidottu toinen tiedonanto. Sen tulkitseminen kävi helpommin, kun olin kerran keksinyt, mitä kirjoitustapaa oli käytetty.
"Ota nuora mukaasi! Solmujen jälkeen varo vaaraa!"