Thurid meni lähemmäksi ja tarkasti vivun kädensijaa.
"Kas, magneetti!" hän huomautti. "Kyllä muistan. Asia on siis sovittu."
Vanhus empi. Sekava ilme, josta kuvastui ahneutta ja oveluutta, levisi hänen rumille kasvoilleen.
"Anna kaksi kertaa se summa!" hän tinki. "Sekin on mitättömän vähäinen maksu siitä palveluksesta, jota pyydät. Näetkös, panen henkeni vaaraan jo nytkin, kun olen päästänyt sinut tänne toimipaikkani kielletylle alueelle. Jos Salensus Oll saisi sen tietää, niin hän heitättäisi minut aptien luolaan, ennenkuin tämä päivä olisi lopussa."
"Hän ei sitä uskalla, ja sinä tiedät sen varsin hyvin", intti mustaihoinen vastaan. "Kadabran kansan elämä ja kuolema on siinä määrin sinun vallassasi, ettei Salensus Oll ikinä rohkene edes uhata sinua surmata. Ennenkuin hänen kätyrinsä ennättäisivät päästä sinuun käsiksi, voisit tarttua juuri tuohon vipuun, josta äsken minua varoitit, ja pyyhkäistä koko kaupungin olemattomiin."
"Ja itseni muiden mukana", lisäsi Solan vavahtaen.
"Mutta jos sinun olisi joka tapauksessa kuoltava, niin saisit kyllä rohkeutta sen tekemiseen", väitti Thurid.
"Niin", mumisi Solan, "olen usein miettinyt sitä. No hyvä, ensisyntyinen, onko punainen prinsessasi sen palkkion arvoinen, jota pyydän palveluksestani, vai menetkö yksin tietäen, että hän on Salensus Ollin syleilyssä huomisiltana?"
"Ota sitten mitä vaadit, keltanaama!" kivahti Thurid kiroten. "Puolet saat nyt ja loput sitten, kun olet täyttänyt sitoumuksesi."
Näin sanoen dator heitti pullean rahapussin pöydälle.