Clayton hymyili ja laski kätensä alas. Niin he seisoivat ja katselivat pientä valkoista suikaletta, kunnes se lopulta oli kokonaan työnnetty näkyviin oven sisäpuolelle.
Silloin Clayton otti sen käteensä. Se oli likainen, kokoontaitettu paperipala. He aukaisivat sen ja lukivat siitä kömpelöin kirjaimin laaditun ilmoituksen, josta selvästi näkyi, että kirjoittaja oli sellaiseen työhön tottumaton. Siinä varoitettiin heitä ilmoittamasta, että revolverit olivat kadonneet, ja kertomasta, mitä vanha merimies oli heille sanonut, mikäli henki oli heille kallis.
"Luulenpa, että noudatamme tätä neuvoa", sanoi Clayton surkeilevasti hymyillen. "Tässä ei auttane muu kuin istua hievahtamatta ja odottaa, tapahtukoon mitä tahansa."
TOINEN LUKU
Koti erämaassa
Heidän ei tarvinnutkaan kauan odottaa, sillä kun Clayton seuraavana aamuna nousi kannelle tavanmukaiselle kävelylleen ennen aamiaista, pamahti laukaus ja sitten yhä uusia.
Hänen silmiään kohtaava näky vahvisti hänen pahimmatkin aavistuksensa. Pientä päällystöryhmää vastassa oli Fuwaldan koko kirjava miehistö, jonka etunenässä oli Musta Mikko.
Päällystön ampuessa ensi yhteislaukauksensa miehet juoksivat hakemaan suojaa, sitten he edullisista asemistaan mastojen, peräsinkojun ja kajuutan takaa vastasivat niiden viiden miehen tuleen, jotka edustivat laivan vihattua esivaltaa. Kaksi matruusia oli kaatunut kapteenin revolverin luodeista. He jäivät makaamaan taistelevien välille.
Äkkiä tuupertui ensimmäinen perämies suulleen, ja Mustan Mikon komennuksesta hyökkäsivät verenhimoiset roikaleet jäljelläolevien neljän kimppuun. Miehistö oli saanut haltuunsa vain kuusi ampuma-asetta, joten useimmilla heistä oli kädessään keksi, kirves tai rautakanki.
Kapteeni oli ampunut tyhjäksi revolverinsa ja panosti parhaillaan kun hyökkäys tehtiin. Toisen perämiehen pyssy oli joutunut epäkuntoon, niin että vain kaksi asetta oli kapinoitsijoita vastassa, kun nämä nopeasti lähestyivät päällystöä, jonka täytyi peräytyä rajun rynnäkön tieltä.