"Kuulepas, Alice", sanoi Clayton tultuaan vaimonsa luo, "jos olisin ollut sinne menemättä, niin olisin säästynyt haukkumisilta. Se mies oli kerrassaan kiittämätön. Vähältä piti, ettei hän käynyt kimppuuni kuin hullu koira. Hän ja hänen laivahylkiönsä menkööt kernaasti minun puolestani vaikka hiiden kattilaan. Minä teen voitavani vain omaksi pelastukseksemme, kunnes pääsemme tästä turvaan. Ja luulenpa, että ensi työkseni pitää mennä hyttiimme tarkastamaan revolvereitani. Ikävä juttu, että sijoitimme kiväärimme ja ampumatarpeemme lastiruumaan muiden tavaroiden mukana."
Hyttinsä he huomasivat olevan hirveässä epäjärjestyksessä. Heidän laukkunsa ja kirstunsa oli avattu ja vaatteet heitelty pitkin tätä pikku kammiota, vieläpä heidän vuoteensakin oli revitty palasiksi.
"Ilmeisesti on joku muu enemmän huolehtinut tavaroistamme kuin me", sanoi Clayton. "Ihmettelen, totta totisesti, mitä tämä kotitarkastuksen pitäjä on etsinyt. Katsotaanpas, Alice, mitä puuttuu."
Perinpohjainen tarkastelu osoitti, että mitään muuta ei ollut otettu kuin Claytonin kaksi revolveria ja pieni ampumatarvevarasto, joka kuului heille.
"Juuri ne tavarat olisin suonut heidän meille jättävän", sanoi Clayton, "ja se seikka, että he halusivat yksinomaan niitä, on pahinta, mitä on tapahtunut sen jälkeen kuin astuimme tähän kurjaan laivarähjään".
"Mitä nyt on tehtävä, John?" kysyi hänen vaimonsa. "En voi pyytää sinua uudestaan menemään kapteenin luo, sillä enhän tahdo, että sinua taas loukattaisiin. Ehkä on parasta pysyä puolueettomana. Jos päällystö kykenee estämään kapinan, niin meillä ei ole mitään pelättävää, mutta jos kapinoitsijat pääsevät voitolle, niin ainoa heikko toivomme on siinä, että me emme ole koettaneet estää tai vastustaa heitä."
"Oikeassa olet, Alice. Valitkaamme siis kultainen keskitie."
Ryhtyessään järjestämään kammiossa he molemmat huomasivat yhtaikaa paperipalan, joka pisti esiin oven alta. Kun Clayton kumartui sitä ottamaan, sai hän hämmästyksekseen nähdä, että se työntyi yhä pitemmälle hyttiin. Varmaankin joku ulkopuolelta sysäsi sitä.
Nopeasti ja ääneti hän astui ovelle, mutta juuri kun hän oli tarttumaisillaan kahvaan avatakseen sen, laskeutui hänen vaimonsa käsi hänen ranteelleen.
"Ei, John", kuiskasi hän. "He eivät halua, että heidät nähdään, ja siksi emme mekään saa mennä ulos. Älä unohda, että olemme valinneet kultaisen keskitien."