"Sisään!" murahti kapteeni äreällä äänellä.
Ja kun Clayton oli astunut sisään ja sulkenut oven perässään, kysyi hän:
"No?"
"Tulin kertomaan teille, mitä tänään sain kuulla, sillä minusta tuntuu, että vaikkei se ehkä merkitse mitään, niin kuitenkin on hyvä, jos saatte varoituksen. Lyhyesti sanoen, miehistö suunnittelee kapinaa ja murhia."
"Se on vale!" ärjäisi kapteeni. "Ja jos olette taas sekaantunut tämän laivan kurinpitoon ja pistänyt nokkanne asioihin, jotka eivät teitä koske, niin saatte vastata seurauksista, saakeli soikoon. Minä piittaan viis siitä, oletteko vai ette englantilainen loordi. Minä olen tämän laivan kapteeni, ja tästä hetkestä pysytte erossa minun asioistani."
Tämän sanatulvan aikana kapteeni oli joutunut sellaiseen raivoon, että oli ihan sinipunerva kasvoiltaan ja huusi viimeiset sanat kiljuen. Samalla hän antoi huomautuksilleen pontta iskemällä toisella nyrkillään pöytään ja häristellen toisella Claytonin kasvojen edessä.
Greystoke ei hievahtanutkaan, vaan silmäili kiihtynyttä miestä rauhallisin katsein.
"Kapteeni Billings", sanoi hän vihdoin vitkaan, "antanette anteeksi suoruuteni, mutta saanen huomauttaa, että teissä on aasin vikaa."
Sitten hän kääntyi ja lähti kajuutasta kylmäkiskoisen huolettomasti, mikä oli hänelle ominaista ja varmemmin kuin herjaustulva sai Billingsin tapaisen miehen vihanvimmaan.
Jos Clayton olisi koettanut puhua hänelle järkeä, niin kapteeni olisi ehkä helposti joutunut katumaan äkkipikaista puhettaan, mutta nyt hän jäi auttamattomasti Clay tönin herättämän suuttumuksen valtaan, ja viimeinenkin mahdollisuus, että he toimisivat yhteisen turvallisuutensa hyväksi, oli mennyt.