Samuel T. Philanderilla oli nyt puheenvuoro.
"Hyvä professori", sanoi hän, "minä olen yhä sitä mieltä, että elleivät Ferdinand ja Isabella viidennellätoista vuosisadalla olisi voittaneet Espanjan maureja, niin maailma olisi nyt ainakin tuhannen vuotta edistyneempi. Maurit olivat suvaitsevaisia ja vapaamielisiä maanviljelijöitä, käsityöläisiä ja kauppiaita — juuri sitä ihmislajia, joka on luonut Amerikassa ja Euroopassa tapaamamme sivistyksen — kun sitävastoin espanjalaiset —"
"No, no, herra Philander", keskeytti professori Porter, "heidän uskontonsahan on ollut ja tulee aina olemaan sen tieteellisen edistyksen jarruna, joka…"
"Mitä ihmettä, herra professori!" huudahti herra Philander, joka oli kääntynyt katselemaan viidakkoa, "tuolta näyttää tulevan joku".
Professori Archimedes Q. Porter kääntyi likinäköisen herra
Philanderin osoittamaan suuntaan.
"No no, herra Philander", moitti hän. "Kuinka usein minun pitääkään kehoittaa teitä keskittämään älylliset kykynne, sillä vain keskittämällä voitte suunnata järjen korkeimmat voimat niihin tärkeihin tehtäviin, jotka luonnostaan lankeavat suurten henkien ratkaistavaksi. Ja nyt rikotte erittäin epähienolla tavalla kohteliaisuuden alkeita vastaan, kun keskellä oppinutta esitystänne kiinnitätte huomiota pelkkään nelijalkaiseen Felis-suvun jäseneen. Kuten sanoin, herra…"
"Taivas varjelkoon, professori, leijonako siellä on?" huusi herra Philander jännittäen heikkoja silmiään erottaakseen tummaa troopillista kasvullisuutta vasten kuvastuvan hämäräpiirteisen hahmon.
"Niin, niin, herra Philander, leijona se on, jos välttämättä tahdotte käyttää arkikieltä keskustelussanne. Mutta, kuten sanottu…"
"Anteeksi, herra professori!" keskeytti taas herra Philander. "Sallikaa minun huomauttaa, että viidennellätoista vuosisadalla voitetut maurit epäilemättä ainakin toistaiseksi tyytyvät suuresti valitettaviin oloihinsa, vaikka me lykkäämmekin keskustelun tuosta maailmaa kohdanneesta vahingosta siksi, kunnes voimme tuota Felis carnivoraa ihailla turvallisen välimatkan päästä."
Tällä välin leijona oli rauhallisen arvokkaasti tullut noin kymmenen askeleen päähän, mihin se seisahtui uteliaana tarkkailemaan vanhuksia.