Kuitenkin häntä vielä kuohutti professori Porterin väärä syytös, ja hän oli juuri antaa kireän vastauksen, kun samassa huomasi heistä jonkun askeleen päässä seisovan oudon olennon, joka tähysteli heitä tarkasti.
Professori Porter oli löytänyt silkkihattunsa, harjannut sitä huolellisesti takkinsa hihalla ja pannut sen taas päähänsä. Huomatessaan herra Philanderin viittaavan johonkin takanaan olevaan hän kääntyi ja näki edessään liikkumatonna seisovan jättiläisen, joka oli ihan alasti, ellei oteta lukuun lannevaatetta ja muutamia metallikoristeita.
"Hyvää iltaa, herra!" sanoi professori kohauttaen hattuaan.
Vastaukseksi jättiläinen viittasi heitä seuraamaan ja lähti sitten pitkin rantaa sinne päin, mistä he juuri olivat tulleet. "Luulen, että on viisainta seurata häntä", sanoi herra Philander.
"No no, herra Philander", vastasi professori, "hetki sitten te esititte mitä loogillisimpia todistuksia tukeaksenne väitettänne, että leiri oli meistä suoraan etelään. Aluksi epäilin, mutta vihdoin saitte minut uskomaan, ja nyt olen varma, että etelään meidän on mentävä päästäksemme ystäviemme luo. Siksipä minä lähden edelleenkin etelään."
"Mutta, professori Porter, tämä mies voi tietää asian paremmin kuin kumpikaan meistä. Hän näyttää olevan täältä syntyisin. Seuratkaamme häntä edes vähän matkaa."
"No no, herra Philander", huomautti taas professori, "toisen on vaikea saada mitään minun päähäni, mutta kun se kerran on tapahtunut, pysyy se siellä peruuttamatta. Minä jatkan siis siihen suuntaan, jonne itse tahdon, vaikkapa minun pitäisi perille päästäkseni kulkea koko Afrikan ympäri."
Väittelyn keskeytti Tarzan, joka palasi heidän luokseen, nähtyään, etteivät he seuranneet häntä.
Taas hän antoi heille merkkejä, mutta he yhä kiistelivät.
Silloin apinamies menetti malttinsa heidän typeryytensä vuoksi. Hän tarttui pelästynyttä herra Philanderia olkaan ja ennenkuin tämä arvoisa herra tiesi, aiottiinko hänet tappaa vai ainoastaan runnella raajarikoksi, oli Tarzan sitonut köytensä toisen pään tukevasti herra Philanderin kaulaan.