Kun hän silmät ummessa alkoi miettiä tulevaisuuttaan ja vilkkaan mielikuvituksen tuoma pelko taas valtasi hänet, ei hänen tarvinnut muuta kuin avata silmänsä ja katsoa likellä oleviin jaloihin kasvoihin heti rauhoittuakseen.
Ei, tämä mies ei koskaan tekisi hänelle pahaa, siitä hän oli varma, sillä hienot piirteet ja avomieliset kirkkaat silmät todistivat ritarillisuutta.
Yhä edelleen he samosivat vihannoivaan tiheikköön, joka Jane Porterista näytti mahdottomalta puhkaista, mutta jonka läpi tämä ihmeellinen metsäläinen pääsi kuin taikakeinoin. Tuskin ainoakaan oksa kosketti tyttöä, ja kuitenkin näkyi yllä ja alla, edessä ja takana vain toisiinsa kietoutuneita oksia ja köynnöksiä.
Tarzanin kulkiessa eteenpäin heräsi hänen mielessään monia uusia ja outoja ajatuksia. Nyt hänelle oli todellakin tullut ongelma, jonka tapaista hän ei milloinkaan ollut käsitellyt, ja pikemminkin hän tunsi kuin osasi harkita, että hänen oli se ratkaistava kuin ihminen eikä apinan tavalla.
Ilmava matka pitkin puiden keskioksia, jota tietä hän suurimmaksi osaksi käytti, oli hieman jäähdyttänyt hänen vastaheränneen rakkautensa hehkua.
Äkkiä hän huomasi pohtivansa sitä kysymystä, mikä kohtalo olisi tullut tytön osaksi, ellei häntä olisi pelastettu Terkozin käsistä. Hän tiesi, miksi apina ei ollut tappanut tyttöä, ja alkoi vertailla omia ja Terkozin aikeita.
Tosin oli viidakon väen tapaista, että uros otti puolisonsa väkisin.
Mutta voisiko Tarzan seurata eläinten lakeja? Eikö hän ollut ihminen?
Kuinka ihmiset tässä tapauksessa menettelivät? Hän joutui ymmälle,
sillä hän ei tietänyt.
Hän olisi toivonut voivansa kysyä sitä tytöltä, mutta sitten hän tajusi, että tämä oli jo vastannut, kun oli ponnistellut päästäkseen vapaaksi ja työntänyt hänet luotaan.
Tällä välin he olivat päässeet perille, ja Tarzan, pidellen vahvoilla käsivarsillaan Jane Porteria, hypähti keveästi sille kentälle, missä isojen apinain oli tapana pitää neuvottelujaan ja tanssia tappojuhlaa viettäessään.
Vaikka he olivat kulkeneet hyvin monta kilometriä, ei vielä ollut myöhäinen iltapäivä. Puoliympyrän muotoisella kentällä vallitsi salaperäinen hämy, joka pujotteli sinne varjostavien puunlatvojen läpi.