Sitten Jane Porter koetti puhua hänelle ranskaa ja vihdoin saksaa, mutta jälkimmäistä kieltä yrittäessään hänen täytyi itsekin nauraa mongerrukselleen.
"Ainakin", jatkoi hän englanniksi, "te ymmärrätte saksaani yhtä hyvin kuin sitä ymmärrettäisiin Berlinissä".
Tarzan lähti taas puiden sekaan, ensin osoitettuaan merkeillä, että hän aikoi pian palata, ja Jane Porter ymmärsi eikä ollenkaan pelännyt hänen poissa ollessaan.
Mutta yksinäisyyden tunne valtasi hänet, ja hän piti tarkasti silmällä sitä kohtaa, jonne Tarzan oli kadonnut, ja odotti hartaasti hänen palaamistaan. Kuten edellisellä kerralla, yllätti hänet nytkin hiljainen kahina hänen takanaan, ja kääntyessään hän näki Tarzanin tulevan mukanaan sylillinen oksia.
Sitten Tarzan taas meni viidakkoon ja palasi parin minuutin kuluttua, tällä kertaa tuoden ison kantamuksen pehmeätä ruohoa ja saniaisia. Vielä kaksi kertaa hän teki saman tempun, kunnes hänellä mielestään oli riittävästi aineksia.
Nyt hän levitti sananjalat ja ruohon maahan pehmeäksi alustaksi ja laati sen ylle, sovittamalla oksia parittain toistensa nojalle, jalan korkuisen katoksen, jonka peitteeksi pantiin suuria lehtiä. Näin kyhätyn pikku teltan toinen pää suljettiin oksilla ja lehvillä.
Sitten he taas istuivat rummun reunalle ja koettivat puhella merkkikieltä.
Tarzanin kaulassa riippuva komea timanttimedaljonki oli kovasti ihmetyttänyt Jane Porteria. Hän osoitti sitä, ja Tarzan päästi sen irti ja antoi kauniin koristeen hänen käteensä.
Jane Porter näki, että se oli taidokasta tekoa ja että timantit olivat erinomaisen loistavia ja puhtaita, mutta niiden hiomistapa osoitti niiden olevan menneiltä ajoilta.
Hän huomasi myös, että medaljonki oli avattava, niinpä hän painettuaan salaista jousta sai molemmat puoliskot auki, jolloin sieltä tuli esille kaksi norsunluuhun maalattua pienoiskuvaa.