Toinen kuva esitti kaunista naista, ja toinen olisi voinut olla hänen vierellään istuva mies, paitsi että ilmeessä oli eräänlainen hieno eroavaisuus, jota tuskin olisi voinut määritellä.
Hän katsahti Tarzaniin, joka kumartui häneen päin ja hämmästyneen näköisenä tarkasteli pienoiskuvia. Sitten Tarzan ojensi kätensä, otti häneltä medaljongin ja tutki muotokuvia, yhä näyttäen yllätyksen ja ilmeisen mielenkiinnon merkkejä. Hänen menettelynsä osoitti selvästi, ettei hän ollut koskaan ennen nähnyt näitä kuvia eikä tullut ajatelleeksi, voisiko medaljongin ehkä avata.
Tämä antoi Jane Porterille lisää ajattelemisen aihetta, ja hän koetti arvailla, kuinka näin ihana koristus oli joutunut Afrikan viidakossa elävän villi-ihmisen haltuun.
Vielä merkillisempää oli, että medaljongin kuvista toinen esitti miestä, joka kenties oli tämän metsäläisen veli tai isä, vaikkei hän itse näkynyt edes tietävän, mitä hänen aarteeseensa oli kätketty.
Tarzan tuijotti edelleen molempiin muotokuviin. Äkkiä hän sieppasi nuolikotelon olaltaan, purki siitä nuolet maahan ja veti sen pohjalta esiin litteän esineen, joka oli kiedottu moniin pehmeihin lehtiin ja sidottu kiinni ruohonkorsilla.
Varovasti hän poisti lehtikerroksen toisensa perästä, kunnes vihdoin piteli kädessään valokuvaa. Osoittaen medaljongissa olevaa miehen kuvaa hän antoi valokuvan Jane Porterille ja piti avattua medaljonkia sen rinnalla.
Valokuva lisäsi yhä tytön hämmästystä, sillä se esitti ilmeisesti samaa miestä, jonka kuva oli medaljongissakin.
Tarzan loi häneen huolestuneita katseita ja näytti hautovan mielessään jotakin kysymystä, jota ei saanut sanotuksi.
Tyttö osoitti ensin valokuvaa, sitten pienoiskuvaa ja vihdoin häntä itseään, saadakseen hänet käsittämään, että nämä kolme olivat saman näköisiä, mutta Tarzan pudisti vain päätään. Sitten hän kohautti hartioitaan, otti valokuvan, kääri sen huolellisesti lehtiin ja pani takaisin nuolikotelonsa pohjalle.
Hetken aikaa hän istui hiljaa, tuijottaen maahan. Jane Porter käänteli hyppysissään pientä medaljonkia, koettaen keksiä jotakin, minkä perusteella pääsisi selville sen oikeasta omistajasta.