Äkkiä Tarzan pysähtyi.
"Mikä sinä olet, Tarzan?" kysyi hän ääneen. "Apina vai ihminen? Jos olet apina, niin teet kuin apinat — jätät heimolaisesi kuolemaan viidakkoon, kun oikkusi käskee sinua menemään muuanne. Jos olet ihminen, niin palaat suojelemaan omaa vertasi. Ethän voi karata oman kansasi luota senvuoksi, että yksi heistä on lähtenyt sinun luotasi." —
D'Arnot sulki majan oven. Hän oli hyvin hermostunut. Rohkeitakin miehiä — ja D'Arnot oli rohkea — pelottaa toisinaan erämaan yksinäisyys.
Hän latasi kiväärin ja pani sen ulottuvilleen. Sitten hän meni pöydän luo ja otti käteensä Tarzanille osoitetun sinetöimättömän kirjeen.
Hänen mielestään siinä voisi olla ilmoitus, että hänen väkensä oli vain väliaikaisesti lähtenyt jonnekin, eikä hän näissä oloissa pitänyt vääränä lukea tätä kirjettä. Hän otti sen siis kuoresta ja luki.
Apinain Tarzanille.
Kiitämme teitä siitä, että saimme käyttää majaanne, ja valitamme, ettei meille suotu tilaisuutta suullisesti esittää kiitoksiamme.
Emme ole hävittäneet täällä mitään, vaan päinvastoin jättäneet tänne muutamia esineitä, jotka voivat lisätä mukavuuttanne ja turvallisuuttanne yksinäisyydessä.
Jos tunnette sen merkillisen valkoisen miehen, joka niin monta kertaa pelasti henkemme ja toi meille ruokaa, ja jos osaatte puhua hänen kanssaan, niin kiittäkää häntäkin kaikesta ystävyydestä.
Lähdemme täältä tunnin kuluessa emmekä milloinkaan enää tule takaisin, mutta sitä ennen tahdomme lausua teille ja viidakkotovereillenne jäähyväiset ja sanoa, että aina muistamme kiitollisina mitä teitte rannallenne joutuneille muukalaisille, ja että olisimme paljon paremmin kiittäneet teitä, jos olisimme saaneet siihen tilaisuuden.