Kunnioittaen
W:m Cecil Clayton.
— 'Emmekä milloinkaan tule takaisin!' — mutisi D'Arnot ja heittäytyi kasvoilleen vuoteelle.
Tuntia myöhemmin hän nousi ja kuunteli. Jokin koetti päästä ovesta sisään.
D'Arnot tarttui pyssyyn ja nosti sen olkaansa vasten.
Hämärä oli tulossa, ja majassa oli hyvin pimeä, mutta D'Arnot saattoi sentään nähdä, että salpa liikahti. Hän tunsi hiustensa nousevan pystyyn.
Ovi avautui hiljaa ja raosta näkyi, että jokin hahmo seisoi sen takana…
D'Arnot tähtäsi sinertävään ovenrakoon ja — vetäisi liipaisinta.
NELJÄSKOLMATTA LUKU
Kadonnut aarre