"Ryöstäjiä on täytynyt olla useampia", huomautti Jane Porter, joka nyt liittyi seuraan. "Muistattehan, että neljä miestä tarvittiin sitä kantamaan."
"Se on totta!" huudahti Clayton. "Varmaankin ovat siis mustanahat sen varastaneet. Ehkä joku heistä näki, kuinka arkku kaivettiin maahan ja tuli sitten pian tovereineen sitä anastamaan."
"Turhaa on siitä enää arvella sitä tai tätä", sanoi professori Porter alakuloisesti. "Arkku on viety. Milloinkaan emme saa sitä tai aarretta enää nähdä."
Ainoastaan Jane Porter tiesi, mitä tämä tappio merkitsi hänen isälleen, mutta yksikään ei aavistanut, mitä se merkitsi hänelle itselleen.
Kuusi päivää myöhemmin kapteeni Dufranne ilmoitti, että he lähtisivät matkalle varhain seuraavana aamuna.
Jane Porter olisi halunnut pyytää vielä lykkäystä, ellei itsekin olisi jo alkanut epäillä, että hänen metsäläisensä koskaan tulisi takaisin. Pelko ja epätoivo oli hiipinyt hänen mieleensä. Ranskalaisten upseerien arvelut ja todistelut, jotka eivät suinkaan rohkaisseet, olivat vastoin hänen tahtoaankin horjuttaneet hänen vakaumustaan.
Sitä hän ei uskonut, että Tarzan olisi ihmissyöjä, mutta sensijaan ei näyttänyt lopulta niinkään mahdottomalta, että hän oli liitossa jonkin villiheimon kanssa.
Hän torjui jyrkästi sen ajatuksen, että Tarzan oli kuollut. Suoraan mahdotonta oli kuvitella, että niin voimakas ruumis, täynnä elämäntarmoa, milloinkaan lakkaisi palvelemasta hänen ylevän sielunsa verhona — yhtä hyvin voisi uskoa, että kuolemattomuus oli pelkkää puhetta.
Samaan aikaan kun Jane Porter hautoi näitä ajatuksia, tuli hänen mieleensä pakostakin myös toisia perin kiusallisia kuvitelmia. Jos Tarzan kuului johonkin villiin heimoon, oli hänellä kaiketi myös villi vaimo, jos oikein ajatteli, ja lauma villejä, sekarotuisia lapsia. Nuorta tyttöä värisytti, ja hän oli melkein iloinen saadessaan kuulla, että risteilijä aikoi lähteä huomenna.
Hän kuitenkin ehdotti, että majaan jätettäisiin aseita, ammuksia, ruokavaroja ja muita tarpeita. Tällöin hän sanoi ajattelevansa sitä merkillistä olentoa, joka oli ilmoittanut olevansa Apinain Tarzan, mutta tietysti hän tarkoitti, että niistä olisi hyötyä myös D'Arnotille, jos hän vielä olisi elossa. Oikeastaan hän kuitenkin täten halusi antaa ne omalle metsäläiselleen, vaikkei tämä olisikaan niin erinomainen kuin hän oli kuvitellut.