"Kyllä, hän oli iso, kaunis apina, minua isompi ja painoi kaksi kertaa niin paljon kuin minä."
"Entä isänne?" jatkoi D'Arnot.
"Häntä en tuntenut. Kaala kertoi minulle, että isäni oli valkoinen apina ja karvaton, kuten minäkin. Nyt käsitän, että hän varmaan oli ollut valkoinen mies."
D'Arnot silmäili seuralaistaan kauan totisena.
"Tarzan", sanoi hän vihdoin, "mahdotonta on, että Kaala-apina olisi ollut äitinne. Jos sellainen tapaus yleensä sattuisi, mitä epäilen, niin olisitte tietysti perinyt joitakin apinain tuntomerkkejä, mutta niitä teissä ei ole ainoatakaan. Te olette puhdasverinen valkoinen mies, ja suoraan sanoen näyttää siltä, että te olette hienosti sivistyneitten ja älykkäiden vanhempien lapsi… Eikö teillä ole pienintäkään muistoa varhaisimmasta lapsuudestanne?"
"Ei pienintäkään", vastasi Tarzan.
"Eikö majassa ollut mitään kirjoitusta, josta selviäisi, keitä siellä oli asunut ennen teitä?"
"Olen lukenut kaikki, mitä majassa oli, paitsi erästä kirjaa, johon on kirjoitettu jollakin muulla kielellä kuin englanniksi. Ehkä te osaatte sitä lukea."
Tarzan veti nuolikotelonsa pohjalta esiin pienen mustakantisen päiväkirjan ja antoi sen ranskalaiselle. D'Arnot katsahti nimilehteen.
"Tämä on päiväkirja, jota on pitänyt John Clayton, loordi Greystoke, englantilainen aatelismies, ja siihen on kirjoitettu ranskankielellä", sanoi hän.