Ainoastaan Tarzan ei käsittänyt.
Samassa ryntäsi Robert Canler huoneeseen.
"Jumalan kiitos!" huudahti hän. "Pelkäsin pahinta, kunnes näin autonne, Clayton. Minun oli pakko kääntyä eteläisellä tiellä ja palata kaupunkiin, josta sitten suuntasin itään päin tälle tielle. Luulin, ettemme koskaan saavuttaisi maatilaa."
Kukaan ei näkynyt suuresti innostuvan. Tarzan silmäili Robert
Canleria niinkuin Sabor silmäilee saalistaan.
Jane Porter vilkaisi häneen ja yskähti hermostuneesti.
"Herra Canler", sanoi hän, "tämä on monsieur Tarzan, vanha tuttava".
Canler kääntyi ja ojensi kätensä. Tarzan nousi ja kumarsi niinkuin vain D'Arnot oli voinut hänelle opettaa, mutta ei näkynyt havaitsevan Canlerin kättä. Canler taas ei ollut tätä laiminlyöntiä huomaavinaan.
"Saan esitellä pastori Tousleyn, Jane", sanoi Canler kääntyen pappismieheen. "Herra Tousley — neiti Porter."
"Voimme vihityttää itsemme heti", sanoi Canler. "Sitten meidän sopii ajaa kaupunkiin ja lähteä keskiyön junalla."
Tarzan käsitti suunnitelman. Hän katseli puoliksi suljetuilla silmillään Jane Porteria, mutta ei hievahtanut.