Nyt tuli Tublatin elämään todella painajainen. Nukkuessa tai vaeltaessa, yöllä tai päivällä hän ei koskaan tiennyt, milloin salavihkainen silmukka livahtaisi hänen kaulaansa ja miltei veisi häneltä hengen. Kaala kuritti, Tublat vannoi hirveästi kostavansa ja vanha Kertshak varoitti ja uhkasi, mutta mikään ei auttanut. Tarzan uhmasi heitä kaikkia, ja ohut, vahva silmukka kietoutui yhä Tublatin kaulaan silloin kun hän vähimmin sitä aavisti.
Muut apinat ilakoivat sanomattomasti Tublatin kustannuksella, sillä
Murtonenä oli epämiellyttävä ukko, josta kukaan ei pitänyt.
Tarzanin pääkkösessä pyöri monia ajatuksia, jotka saivat alkunsa hänen kelpo älystään. Kun hän kerran sai pitkän ruohokäsivartensa silmukkaan kiedotuksi apinatovereitaan, niin miksi ei myös Sabor-leijonaa? Tämä ajatuksen itu oli jo vireillä hänen tietoisessa ja itsetiedottomassa tajunnassaan, kunnes siitä oli tuloksena suurenmoinen urotyö, mutta se tapahtui vasta myöhempinä vuosina.
KUUDES LUKU
Otteluita viidakossa
Heimon vaellukset johtivat sen usein pienen suojatun sataman luona sijaitsevalle suljetulle ja hiljaiselle majalle. Tarzanille se aina oli ehtymättömän ihmettelyn ja kuvittelun aiheena.
Hän tirkisteli uutimien verhoamista ikkunoista sisään tai kiipesi katolle, tähystellen uuninpiipun mustiin syvyyksiin ja koettaen turhaan päästä selville ihmeistä, joita varmaankin oli vahvojen seinien sisäpuolella. Lapsellisessa mielessään hän kuvitteli, että siellä oli kummallisia olentoja, ja sisäänpääsyn mahdottomuus kiihoitti monin kerroin hänen haluaan tunkeutua sinne.
Kun hän Sabor-seikkailunsa jälkeen taas joutui majan luo, huomasi hän jo matkan päästä, että ovi näytti olevan eri laatua kuin muu seinä, ja ensi kerran juolahti hänen mieleensä, että siinäpä voisi olla pääsytie, jota hän niin kauan oli turhaan etsinyt.
Hän oli yksin, kuten useimmiten oli laita hänen käydessään majalla, sillä apinat eivät siitä pitäneet. Kertomus ukkoskepistä ei ollut suinkaan laimentunut, vaikka sitä oli kymmenen vuotta kerrottu, ja siksi oli valkoisen apinan autiolla majalla kammottava maine apinain kesken.
Hänen omaa osuuttaan tähän majaan ei ollut hänelle milloinkaan selitetty. Apinain kieli on niin köyhä sanoista, että he osasivat puhua vain vähän siitä, mitä olivat majassa nähneet, eikä heillä ollut vastaavia sanoja kuvatakseen silloisia outoja olentoja tai heidän tavaroitaan; ja sitten heimo oli unohtanut koko asian paljon aikaisemmin kuin Tarzan ehti siihen ikään, että kykeni ymmärtämään.