Tämä lyhyt hetki opetti Tarzanin käyttämään terävää ja kiiltävää asettaan, niin että kun teutaroiva peto paiskasi hänet maahan, työnsi hän yhä uudestaan puukkonsa kahvaa myöten sen rintaan.
Gorilla otteli lajinsa tavalla, antoi hirveitä iskuja kämmenellään ja repi valtavilla torahampaillaan lihaa pojan kaulasta ja rinnasta.
Hetkisen he pyörivät tanterella vimmatusti kamppaillen. Yhä heikommaksi kävi silvottu ja verinen käsi, joka huitoi terävällä puukolla, sitten pikku ruumis kangistui äkkiä ja Tarzan, nuori loordi Greystoke, kierähti elotonna maatuneille lehdille, jotka olivat mattona hänen viidakkokodissaan.
Jonkun matkan päässä metsässä oli heimo kuullut gorillan hirveitä ulvahduksia, ja Kertshak oli, kuten tapa vaati, kutsunut väkensä koolle, jotta voisi nähdä, olivatko kaikki tallella ja järjestääkseen heidät yhteistä vihollista vastaan, sillä tämä gorilla oli ehkä vain yksi monista.
Pian huomattiin, että Tarzan puuttui, ja Tublat vastusti kovasti avun lähettämistä. Kertshak itse ei ollenkaan pitänyt oudosta löytölapsesta, ja siksi hän kallisti korvansa Tublatin neuvolle, kohautti hartioitaan ja kääntyi jälleen lehtikasalle, johon oli tehnyt vuoteensa.
Mutta Kaala oli eri mieltä. Hän ei jäänyt odottamaan, vaan heti kun hän huomasi Tarzanin olevan poissa, lähti hän miltei lentäen matkalle oksia myöten sinne päin, mistä gorillan karjunta vielä selvästi kuului.
Pimeys oli nyt verhonnut maan, ja nousevan kuun kalpea valo loi kummallisia varjoja aarniometsän tiheihin lehvikköihin. Paikkapaikoin tunki jokin yksinäinen kirkas säde maanpinnalle asti, mutta vain tehostaen viidakon uumenien sysimustaa pimeyttä.
Kuin mikäkin kaamea haamu heilautti Kaala itseään ääneti puusta puuhun, milloin ketterästi juosten tukevaa oksaa pitkin, milloin taas lennättäen itsensä yli pitkän välimatkan ja varmasti tarttuen kaukaisen puun oksaan. Nopeasti hän eteni paikkaa kohti, missä hänen viidakkokokemuksensa mukaan paraikaa suoritettiin murhenäytelmää.
Gorillan karjahdukset ilmaisivat, että se oli hengestään kamppailemassa aarniometsän jonkin toisen asujamen kanssa. Äkkiä äänet vaikenivat, ja kaikki oli viidakossa hiljaa.
Kaala ei voinut käsittää, kuinka oikein oli laita, sillä Bolganin ulvonta oli viimeksi ilmaissut tuskaa ja kuolemaa, mutta ei ollut kuulunut mitään ääntä, josta olisi voinut päättää, kuka sen vastustaja oli. Eihän käynyt otaksuminen, että pikku Tarzan olisi voinut tuhota ison urosgorillan, ja niinpä hän lähetessään paikkaa, josta äänet olivat kuuluneet, liikkui varovammin ja hitaammin. Ääneti hän hiipi pitkin alimpia oksia, tähysteli kuutamon valaisemia kohtia, nähdäkseen edes vilaukselta, kutka siellä tappelivat.