Tästä lähtien hän edistyi nopeasti. Suuren sanakirjan ja vilkkaan, terveen älynsä avulla, joka jo perinnäisesti oli tavallista terävämpi, hän arvasi monta asiaa, vaikkei voinut niitä oikein ymmärtää, ja enimmäkseen hänen arvailunsa osui hyvin lähelle totuutta.
Hänen itsekasvatuksensa keskeytyi aika-ajoin, mikä johtui hänen heimonsa vaelluksista, mutta vaikkei hän tällöin saanutkaan käsitellä kirjojaan, etsivät hänen toimeliaat aivonsa yhä edelleen mielenkiintoisten ongelmien selityksiä. Kaarnat ja tasaiset lehdet, vieläpä paljaat paikat maassa olivat hänen kirjoitusvihkojaan, joihin hän metsästyspuukkonsa kärjellä piirteli, mitä kulloinkin mietiskeli.
Silti hän ei lyönyt laimin elämän vakavampia velvollisuuksia, vaikka näin noudattikin halua päästä kirjastonsa kaikkien salaisuuksien perille. Hän harjoitteli suopunkinsa heittämistä ja käsitteli terävää veistä, jota oli oppinut pitämään kunnossa hiomalla sitä sileihin kiviin.
Heimo oli karttunut sen jälkeen kun Tarzan oli joutunut sen jäseneksi, sillä Kertshakin johdolla he olivat kyenneet pelottamaan muut heimot pois viidakosta, joten heillä oli tarpeeksi syötävää ja tuskin ollenkaan vastusta naapurien ryöstöretkistä. Siksi nuoret urokset tultuaan täysi-ikäisiksi pitivät parempana ottaa itselleen vaimot omasta heimostaan tai ryöstää niitä muualta ja tuoda Kertshakin ryhmään, eläen hänen kanssaan ystävyydessä, kuin koettaen perustaa omia heimoja ja joutua vallasta tappelemaan peloittavan Kertshakin kanssa. Toisinaan joku tovereita uskaliaampi koetti jälkimmäistä mahdollisuutta, mutta vielä ei ollut ilmestynyt ketään, joka olisi kyennyt riistämään valtikkaa hurjan ja väkevän apinan kädestä.
Tarzanilla oli erikoinen asema heimon keskuudessa. Tosin häntä pidettiin heihin kuuluvana, mutta kuitenkin myönnettiin, että siinä oli eroa. Vanhemmat urokset joko eivät olleet häntä huomaavinaan tai vihasivat häntä niin kiihkeästi, että ellei hän olisi ollut niin ihmeteltävän nopea liikkeissään ja ellei voimakas Kaala olisi häntä vimmatusti puolustanut, hänet olisi surmattu jo varhaisina vuosinaan.
Tublat oli hänen hellittämättömin vihamiehensä, mutta juuri Tublatin vuoksi, hänen ollessaan noin kolmentoista vanha, loppuivat äkkiä muiden hätyyttelyt ja hän sai olla rauhassa paitsi silloin kun joku joutui merkillisen raivon valtaan, joka vaivaa monia viidakon julmia petoja. Silloin ei kukaan ollut turvassa.
Sinä päivänä, jolloin Tarzan hankki itselleen muiden kunnioituksen, oli heimo kerääntynyt pieneen hevosenkengän muotoiseen notkoon, joka oli matalien kunnaiden keskellä ja vapaa viidakon rönsyistä ja köynnöskasveista. Tätä aukeaa paikkaa ympäröivät joka puolelta koskemattoman metsän mahtavat jättiläiset, joiden juurella pensasto oli niin tiheä, että ainoa tie paljaalle tantereelle kulki puiden ylimpien oksien kautta.
Tänne, missä sai olla turvassa häiriöiltä, heimo usein tuli koolle. Notkon keskellä oli kummallinen savirumpu, jollaisia ihmisapinat kyhäävät merkillisiä juhlamenoja varten. Näiden humua ovat ihmiset joskus kuulleet viidakon kätköistä, mutta kukaan ei ole saanut niitä läheltä katsella.
Monet matkailijat ovat nähneet jättiläisapinain rumpuja ja eräät kuulleet niiden jyminää, mutta Tarzan, loordi Greystoke, on epäilemättä ainoa inhimillinen olento, joka on itse ottanut osaa näihin mielettömiin, villeihin ja riehuviin temppuihin.
Tällaisesta alkeellisesta juhlimisesta ovat epäilemättä peräisin nykyisen kirkon ja valtion muodollisuudet ja juhlamenot, sillä mittaamattomia aikoja sitten, ennen ihmissuvun ensimmäisiä jäseniä, ovat julmat karvaiset edeltäjämme tanssineet ja temppuilleet savirumpujen kumahdellessa ja troopillisen kuun kirkkaasti paistaessa mahtavassa aarniometsässä, joka on tänään sama kuin harmaan menneisyyden jo ammoin unohdettuina öinä, kun turkispeitteiset esi-isämme laskeutuivat huojuvilta oksilta, notkeasti pudottaen itsensä ensimmäisen kokouspaikan pehmeälle turvematolle.