Tunnin päästä hän jälleen tuli polulle, kapusi alas ja tutki tarkoin maata. Pienoisen puron rantamudassa hän huomasi jälkiä, jollaisia koko viidakossa vain hän itse oli jättänyt, mutta nämä olivat paljon suurempia. Hänen sydämensä löi kiivaasti. Ajoiko hän takaa ihmistä — oman rotunsa jäsentä?
Maassa oli kaksi sarjaa jälkiä, jotka kulkivat vastakkaisiin suuntiin. Hänen otuksensa oli siis jo mennyt tästä pakomatkallaan. Hänen tutkiessaan tuoreempia jälkiä putosi erään jäljen reunalta pikkuinen kokkare sen pohjalle — ahaa, jäljet olivat ihan tuoreet, hänen saaliinsa oli siis juuri äsken sivuuttanut tämän paikan.
Tarzan turvautui taas puihin ja lähti nopeasti ja ääneti matkalle, kulkien korkealla polun yläpuolella. Hän oli samonnut tuskin kilometriä, kun saavutti mustan soturin, joka seisoi pienellä avoimella paikalla. Kädessä hänellä oli siro jousensa, johon hän oli sovittanut kuolemaa tuottavan nuolen. Vastapäätä, avoimen paikan toisella puolella, seisoi Horta, metsäkarju, pää alaspainettuna ja torahampaat vaahdossa, valmiina hyökkäämään.
Tarzan tarkasteli kummastellen allaan olevaa outoa olentoa — hänenlaisensa se oli muodoltaan, mutta kuitenkin perin erilainen kasvoiltaan ja väriltään. Hänen kirjoissaan oli tosin kuva neekeristä, mutta kuinka erilainen olikaan ollut kehno, kuollut painokuva verrattuna tähän kiiltävän mustaan, kamalaan olentoon, joka sykki elämää.
Kun mies seisoi siinä jousi jännitettynä, ei Tarzanin huomio kiintynyt niin paljon siihen, että hän oli neekeri, vaan hän näki kuvakirjassa esitetyn ampujan:
A:LLA ALKAA AMPUJA.
Kuinka ihmeellistä! Tarzan melkein ilmaisi läsnäolonsa; niin kiihkoissaan hän oli löydöstään.
Mutta sitten tapahtui hänen allaan jotakin. Jäntevä musta käsi oli kiristänyt jousenkaarta, Horta, metsäkarju, hyökkäsi, jolloin musta sinkautti pienen myrkkynuolen, ja Tarzan näki sen lentävän nopeasti kuin ajatus ja iskevän karjun harjaniskaan.
Tuskin oli nuoli jättänyt jousen, kun Kulonga pani siihen toisen, mutta Horta, karju, oli hänen kimpussaan niin äkkiä, ettei hänellä ollut aikaa sitä ampua. Yhdellä loikkauksella musta hyppäsi ryntäävän pedon yli, kääntyi uskomattoman nopeasti ja lennätti toisen nuolen Hortan selkään.
Sitten ampuja kapusi läheiseen puuhun.