Kun Kulonga heräsi, huomasi hän jousensa ja nuolensa kadonneiksi. Musta soturi raivostui, mutta enemmän hän pelkäsi. Hän etsi maasta ja puusta, mutta ei niin jälkeäkään näkynyt, ei jousesta, nuolista eikä yöllisestä rosvosta.
Kulonga kauhistui. Keihäänsä hän oli heittänyt Kaalaan eikä ollut saanut sitä takaisin; nyt olivat hänen jousensa ja nuolensa hukassa ja hän itse aseettomana yhtä ainoata veistä lukuunottamatta. Hänen ainoa toivonsa oli päästä Mbongan kylään niin nopeasti kuin hänen koipensa sinne kantaisivat.
Hän oli varma, ettei nyt enää ollut pitkä matka kotiin, ja niin hän lähti rivakasti juoksemaan pitkin polkua.
Tuuheasta lehvistöstä kymmenkunnan askeleen päässä hänestä sukeltautui esiin Tarzan ja alkoi levollisesti ajaa häntä takaa.
Kulongan jousi ja nuolet oli vahvasti sidottu korkean jättiläispuun latvaan, kaarnasta vuoltu läheltä maata pala pois ja viidenkymmenen jalan korkeudessa jätetty puoleksi taitettu oksa riippumaan. Näin Tarzan rasti metsäpolut ja merkitsi kätköpaikkansa.
Vähitellen Tarzan pääsi Kulongan kintereille ja kulki miltei hänen päänsä yläpuolella. Köyttänsä hän piti nyt vyyhtenä oikeassa kädessään, joka hetki valmiina surmaamaan.
Ainoa, mikä pidätti Tarzania, oli se, että hän halusi saada selville mustan soturin päämäärän, ja pian odotus saikin palkintonsa, sillä äkkiä heidän eteensä avautui laaja aukea paikka, jonka toisella sivulla oli monta merkillistä pesää.
Tehdessään tämän huomion Tarzan oli ihan Kulongan kohdalla. Metsä loppui äkkiä, ja edessä oli kaksisataa metriä istutettua peltoa metsänlaidan ja kylän välillä. Tarzanin oli siis toimittava nopeasti, tai muutoin hänen saaliinsa pääsisi karkuun; mutta hänen koulutuksensa ansiota oli, ettei äkillisen ilmiön sattuessa hänen päätöksensä ja toimeenpanon välillä jäänyt aikaa edes ajatuksen varjolle.
Kun siis Kulonga sukelsi viidakon varjosta, suhahti notkea köydensilmukka luikerrellen hänen yläpuoleltaan, valtavan puun alimmalta oksalta, ja ennenkuin tämä kuninkaan poika ehti viittä askelta, kiertyi silmukka tiukasti hänen kaulansa ympärille hänen juuri aikoessaan astua isänsä Mbongan viljelyksille.
Niin nopeasti vetäisi Tarzan saaliinsa päätä taaksepäin, että Kulongan hätähuuto vain korahti hänen kurkussaan. Sitten Tarzan kiskoi rimpuilevaa uhriaan ylös luokseen, kunnes se roikkui ilmassa, jolloin hän kiipesi ylemmäs isommalle oksalle ja hinasi vielä sätkivän Kulongan puun tiheään lehtisuojaan. Siellä hän kiinnitti köyden lujasti tukevaan oksaan, kapusi sitten alemmas ja työnsi metsästyspuukkonsa Kulongan sydämeen. Kaala oli kostettu.